Lisu | |
---|---|
Oma nimi | ꓡꓲ-ꓢꓴLangue Tuntematon kielimääritys (kieli puuttuu sivulta Moduuli:Fr:Langue/Data?) : lis |
Tiedot | |
Alue | Yunnan, Kiina; pohjos-Myanmar; Arunachal Pradesh, Intia; Thaimaa |
Puhujia | 940 000 |
Kirjaimisto | Fraserin aakkoset |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | sinotiibetiläiset kielet |
Kieliryhmä |
tiibetiläis-burmalaiset kielet lolo-burmalaiset kielet |
ISO 639-3 | lis |
Lisun kieli[1] (ꓡꓲ-ꓢꓴLangue Tuntematon kielimääritys (kieli puuttuu sivulta Moduuli:Fr:Langue/Data?) : lis) on Kiinassa, Myanmarissa ja Thaimaassa asuvien lisujen[2] puhuma sinotiibetiläinen kieli.
Kielen puhujia on noin miljoona. Heistä yli 650 000 asuu Kiinassa Yunnanin koillisosassa ja Sichuanin lounaisosassa, lähes 300 000 Myanmarin koillisosassa, 35 000 Pohjois-Thaimaassa, tuhat Koillis-Intiassa ja muutama sata Laosissa.[3]
Lisu kuuluu sinotiibetiläisten kielten tiibetiläis-burmalaisen haaran lolo-burmalaiseen ryhmään.[1] Se jakautuu kolmeen päämurteeseen. Lähimmät sukukielet ovat lipho ja lolopho.[3]
Kieltä varten on kehitetty useita kirjoitusjärjestelmiä. Kristityt lisut käyttävät skotlantilaisen lähetyssaarnaajan James Outram Fraserin 1900-luvun alussa luomaa kirjaimistoa, Fraserin aakkosia. Mustan lisun murteen käyttämä Wang Renpon kiinan kirjoitusmerkkeihin ja muihin symboleihin perustuva tavukirjoitus on jäänyt lähes kokonaan pois käytöstä. Mustaa lisua varten 1950-luvulla luotu pinyiniin perustuva järjestelmä on sekin korvautumassa Fraserin aakkosilla.[4]