Lorenz SZ-40/42

Lorenz Schlüssel-Zusatz SZ42 tai Lorenz SZ-40/42 (tunnetaan myös lempinimillä Tunny ja Lorenz-kone) oli Natsi-Saksan sotilasyksiköiden käyttämä korkeantason salauslaite^[1]. Britannian viestitiedustelu käytti akselivaltojen salatusta muusta kuin Morse-sähkötysliikenteestä nimeä Fish, matkien saksalaisten käyttämää nimeä ”Sägefisch” eli ”sahakala”. Lorenzin lempinimeksi annettiin Tunny, jota käytettiin ensin vain Berliinin ja Thessalonikin välisestä yhteydestä, jonka nimeksi vaihdettiin sittemmin Codfish. Siemens & Halsken T43 ja T52 saivat vastaavasti nimet Thrasher ja Sturgeon.

Saksalaisten varhaisempi salauslaite Enigma toimi viestiyhteyksistä erillään: liikenne koodattiin ja dekoodattiin Enigmalla ja lähetettiin sähkötysyhteydellä.^[2] Lorenz SZ-40/42 oli puolestaan integroitu kaukokirjoittimeen: laite käytti Vernam-koodausta eli muunsi kaukokirjoittimen lähettämää liikennettä generoimalla avainvirran ja yhdistämällä sen alkuperäiseen viestiin Boolen algebran ”ehdoton tai” -operaatiolla (XOR). Vastaanottavassa päässä generoitiin sama avainvirta ja yhdistettiin se jälleen XOR-operaatiolla vastaanotettuun viestiin lähetyksen dekoodaamiseksi. Salaus oli siis symmetrinen.^[3]

Lorenz-yhtiö valmisti kaukokirjoittimia vuodesta 1900 alkaen ja 1930-luvun lopulla Natsi-Saksan hallitus tilasi yhtiöltä Enigmaa vahvemmaksi suunnitellun salauslaitteen. Paradoksaalisesti Lorenz oli tuolloin amerikkalaisen ITT-yhtiön omistuksessa saksalaisen tytäryhtiön Standard Elektrizitätsgesellschaft kautta.

1. ↑ CRYPTO MACHINE MENU PAGE TUNNY (Lorenz SZ-40/42)
2. ↑ Singh 1999, 187
3. ↑ Hobbs, Arthur M. & Oxley, James G.: William T. Tutte, 1917–2002 math.lsu.edu. 21.11.2003. Viitattu 19.11.2014.