Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Lovi on suomalaisessa mytologiassa yliluonnollinen olotila tai paikka. Lovi oli ilmeisesti veden- tai maanalainen Tuonela tai aukko vainajalan ja todellisuuden välillä. Lovi saattoi sijaita järven alla, esimerkiksi järven pohjassa olevan kuopan takana olevassa toisessa järvessä, kuten saamelaisten Saivo-vainajala. Lovi tunnetaan varsinkin loveenlankeamisesta sekä lovesta nostosta kertovasta perinnetiedosta.
On myös arveltu, että lovi voisi tarkoittaa emätintä. Emätin on koettu reitiksi todellisuuden ja tuonpuoleisen välillä, sillä sitä kautta synnytään. Emättimeen kuvitelluista väkevistä taikavoimista kertoo myös harakointi.
Ehkä vainajan sielun on ajateltu menevän vaginan kautta takaisin, ja ehkä myös tietäjä on voinut käyttää tätä reittiä käydessään vainajien maassa. Useat muinaiset hautaustavat viittaavat siihen, että vainajat on pyritty palauttamaan kohtuun ainakin vertauskuvallisessa mielessä. Hautakammio on saattanut muistuttaa ihmisen sisäpuolta, hautaan on voitu laittaa punamultaa kuvastamaan verta, ja joissakin perinteissä vainajat on haudattu sikiöasentoon. Vainajan ruumiille on usein tehty vertauskuvallisesti siten, kuin hänen sielulleen toivotaan käyvän.