Ludovico Scarfiotti | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Kansalaisuus |
![]() |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1963 - 1968 |
Talli(t) | Ferrari, Eagle, Cooper |
Kilpailuja | 12 (10 lähtöä) |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 1 |
Palkintosijoja | 1 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 0 |
MM-pisteitä | 17 |
Ensimmäinen kilpailu | Hollannin Grand Prix 1963 |
Ensimmäinen voitto | Italian Grand Prix 1966 |
Viimeinen voitto | Italian Grand Prix 1966 |
Viimeinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1968 |
Ludovico Scarfiotti (18. lokakuuta 1933 Torino, Italia – 8. kesäkuuta 1968 Berchtesgaden, Baijeri, Saksa[1]) oli italialainen kilpa-autoilija ja teollisuusmoguli Gianni Agnellin sisarenpoika, joka kilpaili Formula 1 -sarjassa ja urheiluautosarjoissa. Juuri ennen F1-sarjaan tulemista hän voitti Lorenzo Bandinin kanssa Le Mansin 24 tunnin ajon vuonna 1963 Ferrarilla.[2] Scarfiotti osallistui kaiken kaikkiaan kahteentoista F1-sarjan Grand Prix -kilpailuun ja saavutti yhden voiton ja 17 MM-pistettä.[3][4] Scarfiotti on viimeisin italialainen Italian Grand Prix'n voittaja.[3] Vuonna 1967 hän voitti sarjan ulkopuolisen Syrakusan GP:n yhdessä Mike Parkesin kanssa.[5]
Scarfiottia pidettiin herrasmiehenä, joka ei ollut kilpailuissa koskaan valmis riskeeraamaan kenenkään muun kuin oman turvallisuutensa.
Scarfiotti kuoli vuonna 1968 Rossfeldin ylämäkikilpailun harjoituksissa auton luultavasti jumiuduttua viidennelle vaihteelle.[1]