Ludvig Norman

Fredrik Vilhelm Ludvig Norman (28. elokuuta 1831 Tukholma – 28. maaliskuuta 1885 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä, pianisti, kapellimestari ja musiikkikriitikko.^[1]

Norman opiskeli pianonsoittoa Wilhelmina Josephsonin, Theodor Steinin ja Jan van Boomin johdolla. Lisäksi hänelle opetti musiikin teoriaa Adolf Fredrik Lindblad. Esiintymisen pianistina Norman aloitti 14-vuotiaana aloitettuaan säveltämisen jo tätä aiemmin. Vuonna 1848 hän lähti Leipzigin konservatorioon opiskelemaan Julius Rietzin (sävellys), Ignaz Moschelesin (piano) ja Moritz Hauptmannin (kontrapunkti) johdolla. Vaikka muodolliset opinnot päättyivät jo vuonna 1850, Norman palasi Ruotsiin vasta helmikuussa 1852. Saksassa vietetyt vuodet vaikuttivat merkittävästi Normanin tulevaan uraan. Hän pyrki kehittämään Tukholman musiikkielämää laadultaan mantereiselle tasolle.^[1]

Norman teki pianistina vaikutuksen kriitikoihin tekniikallaan, mutta sai huomiota myös improvisointitaidoillaan. Vuonna 1853 hän toimi solistina Robert Schumannin pianokonserton Tukholman-ensiesityksessä. Vuonna 1857 Norman valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi, ja vuonna 1858 hän pääsi opettamaan sävellystä, orkestraatiota ja nuotinlukua sen koulutusinstituutioon. Konserttiarvioita Norman kirjoitti Aftonbladetiin ja Ny tidning för musikiin. Vuonna 1859 hän oli perustamassa Albert Rubensonin ja Frans Hedbergin kanssa Tidning för theater och musik -julkaisua.^[1]

Vuonna 1861 Norman sai nimityksen Tukholman kuninkaallisen oopperan pääkapellimestariksi. Hän piti oopperakapellimestarina yllä hyvin korkeaa tasoa, jota ajan lähteissä on pidetty Euroopan johtavien oopperatalojen tasoa vastanneena. Norman johti myös konsertteja kuninkaan hovikapellissa. Keväällä 1878 näiden pohjalta kehittyivät säännölliset sinfoniakonsertit, joiden johtamista Norman jatkoi vielä erottuaan oopperan palveluksesta 1879. Hän oli mukana perustamassa Musikföreningeniä vuonna 1880. Vuonna 1885 Musikföreningen järjesti Normanin johtaman 200-vuotisjuhlakonsertin Johann Sebastian Bachin ja Georg Friedrich Händelin kunniaksi. Kapellimestarin terveydentila oli kuitenkin jo niin huono, että hänet piti auttaa alas korokkeelta, ja hän kuolikin kolme viikkoa myöhemmin. Normanilla oli ollut vaikeisiin masennusjaksoihin viitanneita oireita, ja hänen on epäilty kärsineen myös Touretten oireyhtymään kuuluvista oireista. Hänen vointiaan oli heikentänyt viulisti Wilma Nerudan kanssa vuonna 1864 solmitun avioliiton epäonnistuminen.^[1]

1. ↑ ^{a b c d} Ludvig Norman Swedish Musical Heritage