Back لوناخود 2 Arabic Луноход 2 Bulgarian Lunokhod 2 Catalan Lunochod 2 German Lunokhod 2 English Lunojod 2 Spanish لونوخود ۲ Persian Lunokhod 2 French לונוחוד 2 HE लुनोखोड 2 Hindi
Lunohod 2 oli Neuvostoliiton toinen kuukulkija. Se laukaistiin Luna 21 -luotaimen kanssa Mare Serenitatisiin eli Kirkkauden mereen Lunohod 1:n jälkeen tammikuussa 1973. Laukaisu tapahtui 8. tammikuuta 1973 ja Kuuhun laskeutuminen 15. tammikuuta 1973.
Lunohod 2 oli 135 cm korkea, ja sen massa oli 840 kg. Sen pituus oli 170 cm ja leveys 160 cm. Sen kussakin kahdeksassa pyörässä oli itsenäinen jousitus, oma moottori ja jarru. Kuukulkijalla oli kaksi nopeusaluetta: n. 1 km/h ja n. 2 km/h.
Lunohod 2:ssa oli kolme televisiokameraa, joista yksi oli sijoitettu korkealle suunnistusta varten ja pystyi ottamaan korkealaatuisia kuvia 3,2, 5,7, 10,9 ja 21,1 sekunnin valotusajoilla. Näitä kuvia tutki Maassa oleva viisihenkinen ohjaustiimi, joka lähetti kuukulkijaan komentoja reaaliajassa. Energialähteenä oli aurinkopaneeli. Radioaktiivisen polonium-210-isotoopin lämpöä käytettiin kuukulkijan lämmittämiseen Kuun pitkän yön aikana. Kuukulkijassa oli neljä panoraamakameraa.
Tieteellisiä mittalaitteita olivat maaperän mekaaninen mittauslaite, Auringon röntgensäteilyä mittaava laite, astrofotometri näkyvän ja ultravioletin valon mittaamiseen, magnetometri, joka oli sijoitettu kuukulkijan eteen 2,5 metrin varren päähän, radiometri, valoilmaisin (Rubin-1) lasermittauksia varten ja ranskalainen laserheijastin. Laskeutuja ja kuukulkija painoivat yhteensä 1 814 kg.
Richard Garriott hankki joulukuussa 1993 Sotheby'sin huutokaupasta Lunohod 2:n ja eräitä muita neuvostoliittolaisia avaruusesineitä omistukseensa.[1][2]
