Maakirjatalo oli verotuksen perustana olleen maakirjan kiinteistöyksikkö, jolla oli oma pysyvä verolukunsa. Maakirjatalo oli maata viljelevä tai muuta alkutuotantoa harjoittava maatila, johon kuului rakennuksia ja erilaisia tiluksia, ja se oli manttaaliinpantu.[1]
Maakirjojen laadinta alkoi 1500-luvulla ja ne tulivat tarpeettomiksi, kun maaverot vuoden 1925 alussa lakkautettiin. Maakirjojen tiedot kiinteistöistä siirrettiin maarekisteriin, jolloin maakirjatalot siirtyivät maarekisterin kiinteistöyksiköiksi.[1] Maarekisterin pito lopetettiin 1985,[2] ja sen korvasi kiinteistörekisteri. Vanhat talonnumerot ovat kuitenkin yhä yleensä käytössä kiinteistötunnuksen osana, ryhmätunnuksena.[3]
- ↑ a b Otavan iso tietosanakirja. (Osa 5, palsta 1093, hakusana maakirjatalo) Helsinki: Otava, 1963.
- ↑ Kiinteistörekisterilaki, 392/1985, 19 §.
- ↑ JHS 187 Tunnussuositusten koontisuositus 10.4.2014. Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta (JUHTA). Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 17.3.2015.