Carl Andre | John Baldessari | Christo ja Jeanne-Claude | Jan Dibbets | Ian Hamilton Finlay | Hamish Fulton | Andy Goldsworthy | Hans Haacke | Michael Heizer | Robert Irwin | Nancy Holt | Richard Long | Walter de Maria | Ana Mendieta | Dennis Oppenheim | Robert Smithson | James Turrell | Wolf Vostell
Maataide on taiteen muoto, jossa maan kamara tai maisema muunnetaan taideteokseksi. Maataiteessa käytetään mielellään paikalla jo olevia materiaaleja sen sijaan, että muualla tehty irrallinen taideteos sijoitettaisiin ulos.[1]
Maataide syntyi 1960-luvulla Yhdysvalloissa, missä se tunnetaan nimillä earthworks tai land art. Maataiteen aatteellinen tausta oli minimalismin ja käsitetaiteen piirissä. Minimalismi syntyi osittain kritiikkinä modernille taiteelle ja sen pyrkimyksenä oli, että taide vastaisi paremmin todellisuutta. Näin minimalistisessa taiteessa huomio kiinnittyi itse teoksesta myös sen ympäristöön. Esimerkiksi Robert Morrisin minimalistinen Glass Cubes muodostuu peilikuutioista, jotka heijastelevat ympäristöään. Vähitellen osa minimalistisista töistä siirtyi ulos gallerioista osaksi ympäristöä ja niistä kehittyi maataide. Ensimmäisiä maataiteilijoita olivat amerikkalaiset Carl André, Robert Smithson, Walter De Maria ja Robert Morris.[1]
Robert Smithsonin tunnetuimpia maataideteoksia on hänen Utahin Isolle Suolajärvelle vuonna 1970 rakentamansa jättikokoinen Spiral Jetty. Teos koostuu maa-aineksesta kootusta, spiraalimaisesti etenevästä polusta, joka on 475 metriä pitkä ja 4,57 metriä leveä.[1]
Alun perin teoksia tehtiin vaikeasti saavutettaviin paikkoihin vastalauseena gallerioiden ja museoiden käytännöille. Tarkoitus oli myös vastustaa taiteen kaupallisuutta ja tehdä teoksia, joita ei voi myydä. Maataiteen tekijät kuitenkin dokumentoivat teoksensa valokuvin ja filmein, joita sittemmin asetettiin näytteille.[1]
Maataiteessa on ollut mukana ekologista näkökulmaa. Robert Smithson nimesi kotikaupunkinsa roskakasat ja laskuviemärit Passaicin monumenteiksi. Ekologista ja ympäristötietoista ajatusta oli enemmän kuitenkin maataidetta seuranneessa ympäristötaiteessa. Suurten maamassojen liikuttelu maataiteen tapaan ei välttämättä ole ympäristöystävällistä, sen enempää kuin esimerkiksi suuren asfalttimäärän kaataminen vuorenrinnettä alas Robert Smithsonin tapaan.
Myöhemmin suurten maamassojen siirtelyn sijaan suositummaksi tuli tehdä pieniä, huomaamattomia eleitä maastoon, luoksepääsemättömiin paikkoihin, ja valokuvata prosessi ja lopputulos. Esimerkiksi Richard Long ja Andy Goldsworthy tekivät suoria viivoja maastoon kävelemällä.