Magneettikuvaus

Magneettikuvaus (MRI, engl. magnetic resonance imaging; suomenkielinen lyhenne MK^[1]) on radiologian alaan kuuluva lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka perustuu ydinmagneettiseen resonanssiin (NMR). Menetelmässä mitataan vety-ytimien magneettikentässä emittoimaa radiotaajuista signaalia. Siksi se soveltuu runsaasti vetyä sisältävien kudosten (rasva- ja vesipitoiset kudokset, myös luuydin) tutkimiseen.

Magneettikuvauksen vahvuuksia

• herkkä virtauksille (esimerkiksi verenkierto)^[2]
• kuvaustaso säädettävissä elektronisesti^[2]
• ei synnytä ionisoivaa säteilyä^[2]
• hyvä kontrasti kuvattaessa pehmytkudoksia (esimerkiksi aivot)^[2]

Magneettikuvauksen ongelmia

• ennen kuvausta on selvitettävä potilaan kehossa olevat ferromagneettiset metallinkappaleet tai istutteet
  • lähes kaikkien nykyisin käytössä olevien istutteiden kanssa voidaan kuitenkin mennä magneettikuvaukseen^[3]
• sydämentahdistin, implantoitu kipustimulaattori tai muu elimistöön asennettu laite voi estää kuvauksen, sillä implanttien toiminta voi häiriintyä magneettikentän vaikutuksesta^[3], nykyisin kuitenkin usein myös sydämentahdistimen kanssa voidaan magneettikuvaus suorittaa.

1. ↑ Lyhenneluettelo: M Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 15.5.2022.
2. ↑ ^{a b c d} John G. Webster, Univ. of Wisconsin: Bioinstrumentation. John Wiley & Sons, Inc., 2004. ISBN 0-471-26327-3
3. ↑ ^{a b} Heidi Nyberg, Kari Jokela: Säteily- ja ydinturvallisuus 6: Sähkömagneettiset kentät. Säteilyturvakeskus, 2006. ISBN 951-712-501-1