Magneettivuo

Magneettivuo (tunnus Φ tai täsmällisemmin erotuksena muusta vuosta Φ_B tai Φ_M) on magnetismin määrää kuvaava suure, magneettivuon tiheyden vuo tietyn pinnan läpi. Magneettivuon yksikkö SI-järjestelmässä on weber (1 Wb = 1 V·s = 10⁸ Mx). Magneettivuo ilmaisee pinnan läpi kulkevien magneettikentän kenttäviivojen lukumäärän, kun magneettivuon tiheys ilmaisee niiden tiheyden^[1].

Yleisesti magneettivuo pinnan A läpi saadaan magneettivuon tiheyden B pintaintegraalina^[2][3]

${\displaystyle \Phi =\int _{A}\mathbf {B} \cdot d\mathbf {A} .}$

Mikäli magneettivuon tiheys on vakio ja vektori B muodostaa kulman ${\displaystyle \phi }$ tasopinnan A normaalivektorin kanssa, magneettivuo saadaan kaavasta^[2]

${\displaystyle \Phi =|\mathbf {B|} A\cos \phi .}$

Kelan sisällä magneettivuo on verrannollinen itseisinduktanssiin L, virtaan I ja kierrosten lukumäärään N seuraavasti:

${\displaystyle \Phi ={\frac {LI}{N}}.}$

1. ↑ Kurki-Suonio, Kaarle, & Kurki-Suonio, Riitta: Vuorovaikutuksista kenttiin, s. 231. Limes ry., 1999.
2. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä EV ei löytynyt
3. ↑ Grant, I. S. & Phillips, W. R.: ”4.6.1”, Electromagnetism, 2. painos, s. 152. Wiley, 2003. ISBN 0-471-92712-0 (englanniksi)