Mana (voima)

Mana on jumalissa, ihmisissä, eläimissä ja esineissä piileväksi uskottu persoonaton yliluonnollinen voima.^[1] Mana voi olla hyvää tai pahaa, hyödyllistä tai vaarallista. Mana liittyy etenkin Melanesian ja Polynesian kansojen uskontoihin.^[2]

Manan käsite tuli länsimaissa esille ensimmäisen kerran 1800-luvulla keskusteluissa uskonnon alkuperästä. Sen jälkeen se rinnastettiin vastaaviin käsitteisiin esimerkiksi dakota- ja irokeesi-intiaaneilla. 1900-luvun alussa manan arveltiin olevan yleismaailmallinen ilmiö, joka oli kaikkien uskontojen taustalla, kunnes henkilöityneet voimat ja jumaluudet syrjäyttivät sen. Tämä käsitys on nykyisin kiistetty. Manaa ei pidetä yleismaailmallisena eikä persoonattomana, ja siihen uskominen liittyy erottamasti myös henkiin uskomiseen. Se on Melanesiassakin käytössä vain korkeimmin järjestäytyneiden yhteisöjen keskuudessa. Manan arvioidaan olevan symbolinen tapa ilmaista korkea-arvoisten ihmisten erityispiirteitä, ja se sanktioi heidän tekonsa ja selittää epäonnistumisensa.^[2]

Manan käsitteen toi Eurooppaan lähestyssaarnaaja ja antropologi Robert Henry Codrington lähinnä Banks Islandsilta pohjoisesta Vanuatusta ja esitteli sen teoksessaan The Melanesians: Studies in Their Anthropology and Folk-lore 1891.^[3][4]

1. ↑ mana. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
2. ↑ ^{a b} Mana: Polynesian and Melanesian religion Encyclopædia Britannica. Viitattu 10.4.2016.
3. ↑ Codrington, Robert Henry (1830-1922) - English missionary in Melanesia Biographies. BU - School of Theology, History of Missiology. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
4. ↑ Kolshus, Thorgeir: Codrington, Keesing, and Central Melanesian mana: Two Historic Trajectories of Polynesian Cultural Dissemination Oceania Volume 83 Issue 3. 20.10.2013. Wiley Online Library. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)