Mary Ainsworth

Mary Ainsworth
Henkilötiedot
Syntynyt	1. joulukuuta 1913 Glendale, Ohio, USA
Kuollut	21. maaliskuuta 1999 Charlottesville, Virginia
Ammatti	kehityspsykologian professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Toronton yliopisto (B.A., 1935; M.A. 1936 ja Ph.D. 1939)
Väitöstyön ohjaaja	William E. Blatz
Instituutti	Toronton yliopisto, Johns Hopkinsin yliopisto, Virginian yliopisto
Tutkimusalue	kehityspsykologia, kiintymyssuhdeteoria
Tunnetut työt	vierastilannekoe
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mary D. Ainsworth (o.s. Salter, 1. joulukuuta 1913 Glendale, Ohio, USA – 21. maaliskuuta 1999 Charlottesville, Virginia, USA) oli yhdysvaltalainen kehityspsykologian professori. Hän työskenteli läheisesti John Bowlbyn kanssa ja täydensi merkittävästi äidin ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta käsittelevää ymmärrystä omalla tutkimustyöllään. Ainsworth myös kehitti kokeellisia tutkimusvälineitä. Tunnetuin hänen luomistaan koejärjestelyistä on pikkulapsen kiintymyssuhteen selvittämisessä käytetty vierastilannekoe.^[1]

Nuoruudessaan Mary Salter luki 15-vuotiaana William McDougallin kirjan Character and the Conduct of Life (1926), ja päätti ryhtyä psykologiksi. Jo 16-vuotiaana hän sai luvan osallistua Toronton yliopiston psykologian kursseille.^[2] Mary Salter valmistui Toronton yliopistosta kandidaatiksi (B.A.) vuonna 1935, maisteriksi 1936 ja tohtoriksi (Ph.D.) 1939. Hän jatkoi yliopistonsa psykologian laitoksella luennoijana vuoteen 1942 saakka. Tuolloin hänet määrättiin Kanadan asevoimien (the Canadian Women's Army Corps) palvelukseen, jona aikana hän saavutti majurin arvon. Maailmansodan jälkeen hän palasi vuonna 1946 yliopistoon apulaisprofessoriksi.^[1]

Vuonna 1950 meni naimisiin psykologian jatko-opiskelija Leonard Ainsworthin kanssa ja otti aviopuolisonsa sukunimen; avioliitto kesti kymmenen vuotta. Pian avioitumisensa jälkeen hän muutti puolisonsa väitöskirjan viimeistelyn johdosta Lontooseen ja aloitti yhteistyön kiintymyssuhdeteorian luojan John Bowlbyn kanssa tämän johtamassa hankkeessa Tavistock-klinikalla. Myöhemmin Ainsworth muutti Kampalaan Ugandaan, jossa hän yhtenä ensimmäisistä tutkijoista selvitteli äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta ensimmäisen elinvuoden aikana.^[1]

Vuonna 1955 Ainsworth siirtyi Johns Hopkinsin yliopistoon Baltimoreen, josta hän eteni professoriksi vuonna 1963. Vuosina 1966 ja 1967 hän oli Stanfordin yliopiston Fellow. Virginian yliopiston professorina Charlottesvillessä hän oli uransa loppuvuodet 1975–1984, ja jatkoi työskentelyä vielä vuoteen 1992 saakka. Hän kirjoitti tutkimustöistään monia tieteellisiä artikkeleita ja useita oppikirjoja. Professori Mary Ainsworth sai monia tunnustuksia uransa aikana ja palkittiin muun muassa Amerikan psykologisen säätiön (APF) kultamitalilla elämäntyöstään.^[1]

Amerikkalaisia psykologeja korostetusti esilletuovassa vertailussa (2002) Ainsworth listattiin sadan merkittävimmän psykologin joukkoon.^[3]

1. ↑ ^{a b c d} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä nytimes1999 ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä sunysb.edu ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä top100 ei löytynyt