Mataramin kuningaskunta |
|
---|---|
732–1045 |
|
|
|
Valtiomuoto | kuningaskunta |
Pääkaupunki |
Keski-Jaavalla: Mdan i Bhumi Mataram, Mamrati ja Poh Pitu Itä-Jaavalla: Mdan i Tawlang, Mdan i Watugaluh ja Mdan i Wwatan |
Uskonnot | hindulaisuus, buddhalaisuus |
Historia | |
– perustaminen | 732 |
– kukoistus | 732–928 |
– Sailendran valloitus | 852 |
– Srivijaya tuhoaa pääkaupungin | 1006 |
– kuningaskunnan jako kahteen osaan | 1045 |
Seuraaja(t) | Kedirin kuningaskunta, Janggala |
Mataram oli hindulais-buddhalainen kuningaskunta nykyisessä Indonesiassa, Jaavan saaren keskiosissa 732–1045. Sen kukoistuskausi oli 700–900-luvuilla.[1][2]
Mataramin pääkaupunki siirrettiin 929 saaren itäosiin lähelle nykyistä Jombangia. Syyksi on oletettu Merapin tulivuorenpurkausta 928 tai 929. Srivijaya tuhosi pääkaupungin 1006 ja kuningaskunta muodostettiin uudelleen 1019 Kahuripanin nimellä. Kuningaskunta lakkasi olemasta 1045, kun kuningas Airlangga jakoi sen kahdelle pojalleen.[1]
Mataramin kuninkaat tunnetaan lähinnä kulttuuritekojensa takia, ja niistäkin on ristiriitaisia tietoja. Kuningas Daksa rakennutti ilmeisesti monumentaalisen Prambananin hindutemppelin, joka on kuulunut UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuodesta 1991. Viimeinen kuningas Dharmawangsa määräsi Mahabharatan kääntämisen vanhalle jaavan kielelle.[1]