Matemaattinen biologia eli teoreettinen biologia (joskus myös biomatematiikka tai matemaattinen ja teoreettinen biologia) on tieteidenvälinen eli poikkitieteellinen tutkimusala, joka pyrkii mallintamaan biologisia prosesseja matemaattisin menetelmin. Matemaattisilla malleilla on sovelluksia muun muassa solu- ja molekyylibiologiassa, fysiologiassa ja populaatioekologiassa. Differentiaaliyhtälöt, osittaisdifferentiaaliyhtälöt, differenssiyhtälöt ja stokastiset yhtälöt ovat esimerkkejä biologisia prosesseja kuvaavissa malleissa käytetyistä menetelmistä.
Matemaattinen biologia eroaa kokeellinen biologia, joka keskittyy tieteellisten teorioiden testaamiseen kokeiden avulla.[1] Alaa kutsutaan joskus matemaattiseksi biologiaksi tai biomatematiikaksi korostaakseen matemaattista puolta, tai teoreettiseksi biologiaksi korostaakseen biologista puolta..[2] Teoreettinen biologia keskittyy enemmän biologian teoreettisten periaatteiden kehittämiseen, kun taas matemaattinen biologia keskittyy matemaattisten työkalujen käyttöön biologisten järjestelmien tutkimisessa, vaikka näitä termejä käytetään joskus toistensa sijasta.[3][4]
Matemaattisen biologian tavoitteena on biologisten prosessien matemaattinen esittäminen ja mallintaminen hyödyntäen sovelletun matematiikan tekniikoita ja työkaluja. Se voi olla hyödyllinen sekä teoreettisessa että käytännön tutkimuksessa. Järjestelmien kuvaaminen kvantitatiivisella tavalla tarkoittaa, että niiden käyttäytymistä voidaan simuloida paremmin, ja siten voidaan ennustaa ominaisuuksia, jotka eivät välttämättä ole kokeilijan havaittavissa. Tämä edellyttää tarkkoja matemaattisia malleja. Elävien järjestelmien monimutkaisuuden vuoksi teoreettinen biologia hyödyntää useita matematiikan aloja, ja on myötävaikuttanut uusien tekniikoiden kehittämiseen.[5]