Mau-mau-kapina

Mau-mau-kapina
Siirtomaahallinnon King's African Rifles (KAR) -joukkoja.
Päivämäärä: 1952–1960 Paikka: Kenian siirtomaa ja protektoraatti Lopputulos: Britannian armeijan voitto Vaikutukset: Kenia itsenäistyi
Osapuolet
Mau-mau-liike	Brittiläinen imperiumi  Ugandan protektoraatti  Kenian siirtomaa ja protektoraatti  Etelä-Rhodesia
Komentajat
Dedan Kimathi Musa Mwariama Waruhiu Itote Stanley Mathenge	Winston Churchill (1951–1955) Anthony Eden (1955–1957) Harold Macmillan (1957–1960) Evelyn Baring George Erskine Kenneth O'Connor Idi Amin Dada
Vahvuudet
tuntematon	Britannian Afrikan joukot 10 000 Kenian poliisivoimat 21 000 Kenian kansalliskaarti 25 000
Tappiot
Mau-mau 8 000–20 000 kaatunutta 2 633 sotavankia 2 714 antautunutta	Britannian Afrikan joukot yhteensä 5 000 kaatunutta tai haavoittunutta
Siviiliuhrit[1][2] 1 819 afrikkalaista kaatunutta 916 afrikkalaista haavoittunutta 26 aasialaista kaatunutta 36 aasialaista haavoittunutta 32 eurooppalaista kaatunutta 26 eurooppalaista haavoittunutta

Mau-mau-kapina tai Kenian hätätila (tunnettiin myös swahilinkielisellä nimellä Mzungu Aende Ulaya, Mwafrika Apate Uhuru) oli sotilaallinen kapina vuosina 1952–1960, joka oli mau-mau-liikkeen aloittama sissisota Kenian vapauttamiseksi Britannian siirtomaahallinnosta itsenäiseksi valtioksi. Liike syntyi kikuju-heimon maatyöläisten pettymyksestä siirtomaahallintoon. Mau-maun vapaustaistelu ei kyennyt vapauttamaan Keniaa sotilaallisella toiminnalla. Sen toiminta johti Kenian valkoisten siirtomaa-asukkaiden ja Britannian sisäministeriön väliseen luottamuspulaan, joka aikanaan myötävaikutti Kenian itsenäistymiseen 12. joulukuuta 1963.^[3]

Mau-mau-liikkeen nimen alkuperää ei tiedetä. Selityksiä on useita: eräiden mielestä kyseessä on paikannimi (kukkularyhmä), toisten mielestä se on brittiläisten uudisasukkaiden keksimä, naurettavaksi tarkoitettu ja halventava epäsana. Se voisi olla myös lyhenne swahilin kielen sanoista Mzungu aende ulaya – mwafrika apate uhuru – ”valkoinen mies menköön kotiin, afrikkalainen saa vapautensa”. Tämä on hyvin todennäköinen selitys nimen alkuperälle, koska liikkeen tarkoituksena oli karkottaa eurooppalaiset maasta.^[4]

Vapautusliikkeen ytimenä olivat kikujut, joiden tukena oli embu- ja meru-heimojen jäseniä. Kikujut eivät itse kutsuneet liikettään mau-mauksi. He käyttivät siitä nimityksiä Muingi (liike), Muigwithania (yhdistäjä), Muma wa uiguano (Yksimielisyyden vala) tai mau-mau-kapinan alkuunpanijana toimineen Kikuyu Central Association -järjestön nimikirjaimia KCA.^lähde?

1. ↑ Page, Malcolm (2011) [1996]. King's African Rifles: A History. Barnsley: Pen and Sword Books. ISBN 978-1-84884-438-4
2. ↑ Histories of the Hanged: The Dirty War in Kenya and the End of Empire. London: Weidenfeld & Nicolson. ISBN 978-0-297-84719-9
3. ↑ Kaikkonen, Olli & Rytkönen, Seppo & Sivonen, Seppo: Afrikan historia, s. 220–221. Gaudeamus, 1989. ISBN 951-662-382-4
4. ↑ Rantala, Risto & Turtia, Kaarina (toim.): Suuri suomalainen tietosanakirja, osa 2, sivu 620, Helsinki: Suuri Suomalainen Kirjakerho 1988, ISBN 951-643-288-3