Maunu Sokea

Maunu Sokea
Maunu Sokean kuolema
Norjan kuningas
Valtakausi	1130 – 1135 vastahallitsijana Harald Gille
Edeltäjä	Sigurd I Jerusaleminkävijä
Seuraaja	Harald Gille
Valtakausi	1137 – 12. marraskuuta 1139 vastahallitsijoina Sigurd II Munn ja Inge Koukkuselkä
Edeltäjä	Sigurd II Munn Inge Koukkuselkä
Seuraaja	Sigurd II Munn Inge Koukkuselkä
Syntynyt	1115 Norja
Kuollut	12. marraskuuta 1139 Hvaler
Puoliso	Kristin Knutsdotter
Suku	Hardrada
Isä	Sigurd I Jerusaleminkävijä
Äiti	Borghild Olavsdotter

Maunu Sokea (norjaksi Magnus IV tai Magnus Sigurdsson den blinde, 1115–1139) oli Norjan kuningas vuosina 1130–1135. Maunu oli kuningas Sigurd Jerusaleminkävijän ja Borghild Olavsdotterin poika. Isänsä kuoltua Maunusta tuli kuningas yhdessä setänsä Harald Gillen kanssa. Neljän vuoden näennäisen rauhallisen rinnakkainelon jälkeen Maunu aloitti sodan Haraldia vastaan. Maunun ja Harladin välinen valtataistelu aloitti Norjan sisällissotien aikakauden.^[1]

Maunu oli läsnä, kun hänen isänsä Sigurd Jerusaleminkävijä kuoli Oslossa vuonna 1130. Sigurd Jerusaleminkävijä nimitti Maunun vallanperijäkseen ja ainoaksi kuninkaaksi, mutta Maunu joutui kuitenkin jakamaan valtakunnan Harald Gillen kanssa, joka väitti olevansa kuningas Maunu Paljassäären poika ja siten Sigurdin veli ja Maunun setä. Monet aateliset kannattivat Haraldia, joka julistettiin kuninkaaksi Haugatingissa Tønsbergin lähellä. Harald sai Norjassa laajalti tukea, ja Maunu joutui neuvottelujen jälkeen hyväksymään Haraldin kanssakuninkaaksi.^[1]

Vuonna 1131 Maunu kihlattiin Tanskan herttuan tyttären Kristin Knutsdotterin kanssa. Kristin Knutsdotter oli Tanskan kuninkaan Eerik I Ejegodin lapsenlapsi ja Sigurd Jerusaleminkävijän puolison Malmfridin (Maunun äitipuoli) sisarentytär. Kristinin isä, prinssi Knud Lavard oli murhattu juuri ennen kihlausta. Avioliitto solmittiin vasta vuonna 1133 Kristinin nuoren iän vuoksi.^[1]

1. ↑ ^{a b c} Thuesen, Nils Petter: Magnus 4. Sigurdsson Blinde Store norske leksikon. Viitattu 2.12.2023. (norjaksi)