Max von Laue | |
---|---|
![]() Max von Laue |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 9. lokakuuta 1879 Pfaffendorf, Saksa |
Kuollut | 24. huhtikuuta 1960 (80 vuotta) Berliini, Saksa |
Kansalaisuus |
![]() |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
Strassburgin yliopisto Göttingenin yliopisto Münchenin yliopisto Berliinin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja |
Max Planck ![]() |
Instituutti |
Zürichin yliopisto Frankfurtin yliopisto Berliinin yliopisto Max Planck -instituutti |
Oppilaat |
Fritz London Leó Szilárd Max Kohler Erna Weber |
Tutkimusalue | fysiikka |
Tunnetut työt | Röntgensäteilyn diffraktio |
Palkinnot |
![]() |
Max von Laue (9. lokakuuta 1879 – 24. huhtikuuta 1960[1]) oli saksalainen fyysikko. Parhaiten von Laue tunnetaan ideastaan kiteisten aineiden tutkimisesta röntgensäteilyllä. Hän kehitti tälle röntgendiffraktiomenetelmälle myös teorian, jolla voitiin tulkita diffraktiokuvaajia ja saada tietoa aineiden kiderakenteista. Von Lauelle myönnettiin vuonna 1914 Nobelin fysiikanpalkinto röntgendiffraktion keksimisestä.[2]