McLaren M7A | |
---|---|
Denny Hulme ajaa M7A-autolla kauden 1968 Yhdysvaltain osakilpailussa. |
|
Talli | McLaren |
Suunnittelija(t) |
Robin Herd[1] Gordon Coppuck[2] |
Kuljettajat |
Bruce McLaren Denny Hulme Dan Gurney |
Teknisiä tietoja | |
Renkaat | G, D, F |
Polttoaine |
Shell Gulf |
Runko | Alumiini[3] |
Moottori |
Ford–Cosworth V8 Alfa Romeo V8 |
Voimansiirto | 5-vaihteinen manuaali[3] |
Kilpailuhistoria | |
Debyytti | Espanjan GP 1968 |
Kilpailuja | 35 |
Voittoja | 4 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 0 |
Palkintosijoja | 11 |
MM-pisteitä | 88 |
Valmistajien maailmanmestaruuksia |
0 |
Kuljettajien maailmanmestaruuksia |
0 |
McLaren M7A oli McLarenin Formula 1-auto, jota talli ja sen asiakastallit käyttivät sellaisenaan tai muunnoksina M7B, M7C ja M7D kausina 1968–1971.[4][5][6][7] Auto oli Robin Herdin viimeinen McLarenille suunnittelema auto ennen siirtymistään Cosworthille, minkä vuoksi hänen apunaan toimi Gordon Coppuck.[2][8] M7B-mallissa oli ponttonimaiset polttoainesäiliöt, M7C:ssä oli Formula 5000-sarjasta muokattu monokokki ja M7D:hen oli asennettu Alfa Romeon moottori.[9]
Bruce McLaren ajoi autollaan tallille ensimmäisen voiton Belgian osakilpailussa vuonna 1968.[10][11][12] Myös Denny Hulme voitti M7A-autolla ensin saman vuoden Italian ja Kanadan osakilpailut ja kaudella 1969 Meksikon osakilpailun.[13][14][15]