Menippolainen satiiri

Menippolainen satiiri viittaa proosamuotoisiin satiireihin, jotka ovat luonteeltaan eeppisiä ja yhdistelevät useita eri pilkanteon kohteita romaanin kaltaiseksi satiiriseksi kertomukseksi. M. H. Abrams luokittelee menippolaisen satiirin epäsuoraksi satiiriksi, vastakohtanaan ensimmäisessä persoonassa esitetty suora kritiikki.^[1]

Satiirityyppi on saanut nimensä kreikkalaisesta kyynikkofilosofi Menippoksesta, joka kirjoitti vakavista aiheista pilaillen. Hänen sittemmin kadonneet teoksensa vaikuttivat Lukianokseen sekä roomalaiseen Marcus Terentius Varroon. Tällaisia satiireja kutsutaankin joskus myös varrolaisiksi satiireiksi. Filologit viittaavat menippolaisilla satiireilla ennen kaikkea proosamuotoisiin satiireihin, vastakohtanaan runomuotoiset satiirit, joita ovat kirjoittaneet muun muassa Juvenalis ja häntä jäljitelleet kirjailijat.

Menippolaisella satiirilla on merkittävä osa Mikhail Bakhtinin romaanin teoriassa. Hän lukee sen yhdeksi klassisista lajityypeistä muun muassa sokraattisen dialogin ohella. Bakhtinin tarkoittamassa merkityksessä ”menippolaisia” ovat muun muassa Voltaire, Denis Diderot ja E. T. A. Hoffmann.^[2]

1. ↑ Abrams, M. H.: ”Satire”, A Glossary of Literary Terms, s. 166-168. (englanniksi)
2. ↑ Bakhtin, Mikhail: Rabelais and His World. (Tr. Helene Iswolsky) The M. I. T. Press, 1968.