Merenkulun almanakka

Merenkulun almanakka (engl. Nautical Almanac) on astronomisessa navigoinnissa käytettävä, vuosittain julkaistava luettelo taivaankappaleiden suunnista ja korkeuksista julkaisuvuonna suhteessa Greenwichin meridiaaniin.

Almanakka oli käytössä vielä 1900-luvun puolivälin jälkeenkin merenkulussa kunnes ensin radiosuuntimalaitteet ja myöhemmin elektroniset paikannusjärjestelmät kuten GPS ja TRANSAT syrjäyttivät sen.

Merenkulun almanakka sekä sekstantti vaaditaan edelleenkin aluksissa huolimatta tekniikan kehittymisestä.

Tunnetuin merenkulun almanakka on The Nautical Almanac, joka nykyisin julkaistaan brittiläisen Her Majesty's Nautical Almanac Officen (HMNAO) ja yhdys­valtalaisen US Naval Observatoryn (UNO) yhteistyönä. Sitä on julkaistu Isossa-Britanniassa vuodesta 1767 lähtien,^[1] kun taas Yhdys­valloissa alettiin julkaista vastaavaa almanakkaa vuonna 1852. ^[2] Vuodesta 1958 lähtien USNO ja HMNAO ovat julkaisseet yhteisen meren­kulun almanakan, jota käyttävät myös molempien maiden merivoimat.^[2]

Astronomisessa navigoinnissa laivan tai lentokoneen kulloinkin sijainti määritetään mittaamalla sekstantilla jonkin taivaan­kappaleen korkeuskulma horisontista lukien sekä katsomalla aika kronometrista. Korkeus­kulmaa verrataan siihen, mikä merenkulun almanakassa on ilmoitettu sen olevan kyseisellä hetkellä joltakin tietyltä leveyspiiriltä katsottuna; korkeus­kulmien erotus kulmaminuutteina on sama kuin laivan tai lentokoneen etäisyys kyseiseltä leveys­piiriltä meri­penin­kulmina.

1. ↑ The History of HM Nautical Almanac Office HM Nautical Almanac Office. Arkistoitu 30.6.2007. Viitattu 11.9.2013.
2. ↑ ^{a b} Nautical Almanac History US Naval Observatory. Arkistoitu 18.6.2009. Viitattu 11.9.2013.