Merirannikki

Merirannikki
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Ericales
Heimo:	Esikkokasvit Primulaceae
Alaheimo:	Myrsinoideae
Suku:	Alvet Lysimachia
Laji:	maritima
Kaksiosainen nimi
Lysimachia maritima (L.) Galasso, Banfi & Soldano
Synonyymit
Glaux maritima L.
Katso myös
Merirannikki Wikispeciesissä   Merirannikki Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Merirannikki^[2] tai pelkkä rannikki (Lysimachia maritima) on pienikokoinen, monivuotinen, ruohovartinen kasvi. Se kuuluu alpien sukuun ja esikkokasvien (Primulaceae) heimoon^[2].

Merirannikki on 5–15 senttimetriä korkea kasvi, jota tavataan Suomessa rannikolla Suomenlahdelta Pohjanlahden perukoille meriveden huuhtelemilla rantaniityillä, kivien lomassa ja sorarannoilla.^[3] Se muodostaa joskus runsaita kasvustoja. Se kukkii kesä–heinäkuussa.

Merirannikki kasvaa Pohjois- ja Länsi-Euroopassa Itämeren, Vienanmeren, Pohjanmeren, Atlantin ja läntisen Välimeren rannikoilla. Keski-Euroopasta itään sitä esiintyy sisämaassa läpi Aasian lauhkealla vyöhykkeellä ja myös etelämpänä vuoristoissa sekä Tyynenmeren rannikolla ja Japanissa. Pohjois-Amerikassa sitä on länsi- ja itärannikoilla sekä Hudsoninlahden eteläosassa, mantereen länsiosassa myös laajalti sisämaassa. Suomessa se kasvaa yleisenä koko merenrannikon pituudelta.^[4][5]

1. ↑ Lysimachia maritima IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
2. ↑ ^{a b} Merirannikki – Lysimachia maritima Laji.fi. Viitattu 21.11.2020.
3. ↑ Den virtuella floran
4. ↑ Anderberg, Arne: Glaux maritima (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 17.8.2008. (ruotsiksi)
5. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2016: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto (Merirannikki Lysimachia maritima) 2017. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 23.6.2017.