Back مرلين Arabic Мерлин Bulgarian Merzhin Breton Merlí Catalan Merlin Czech Myrddin Welsh Merlin Danish Merlin German Μέρλιν ο Μάγος Greek Merlin English
.jpg)
Merlin (kymr. Myrddin, bret. Merzhin, lat. Merlinus) on kuningas Arthurista ja pyöreän pöydän ritareista kertovien tarinoiden mahtava velho, joka auttaa Arthurin valtaistuimelle. Merlin on useiden myöhempien velhohahmojen esikuva.
Merlin on arvoituksellinen hahmo, jonka persoona ja merkitys ovat vaihdelleet Arthur-taruston eri versioissa. Geoffrey Monmouthilainen liitti ensimmäisenä Merlinin Kuningas Arthurin tarustoon. Merlin esiintyy hänen vuonna 1133 julkaistussa teoksessaan Historia Regum Britanniae. Geoffrey Monmouthilaisen Merlin pohjautui ilmeisesti useisiin kelttiläisen taruperinteen tietäjähahmoihin (druideihin). Vahvin vaikuttaja lienee ollut walesilaisen Nenniuksen kertomus Ambrosiuksesta, joka toimi tarunhohtosen kuningas Vortigernin neuvonantajana. Geoffrey Monmouthilainen kuvasi Merlinin Uther Pendragonin ja sittemmin Arthurin neuvonantajana. Myöhemmässä teoksessaan Vita Merlini Geoffrey kehitti Merlinin taustatarinaa omaksumalla siihen aineksia pohjoisesta legendasta, joka kertoi metsien villistä tietäjästä, jolla oli ennustamisen lahja.[1]
Robert de Boronin ritarirunoelmassa Merlin velhoon liitettiin kristillisiä sävyjä ja hänestä tuli pyhän Graalin maljan profeetta. Arthur-taruston ranskankielinen proosaversio Vulgate lisäsi Merlinin hahmoon demonisia piirteitä, mutta säilytti toisaalta hänen asemansa Graalin profeettana ja laajensi hänen rooliaan. Vulgatessa Merlin neuvoi Utheria perustamaan pyöreän pöydän ritariston, ja Merlin myös ennusti, että Utherin todellinen perijä olisi se, joka pystyy vetämään miekan kivestä. Mukana oli lisäksi Merlinin ihastuminen Järven neitoon, joka koitui lopulta hänen kohtalokseen.[1]
Merlinin sanotaan olevan erään kristityn nunnan synnyttämä; irrallaan liikkunut demoni, incubus, olisi tehnyt nunnalle väkivaltaa, mutta tämä olikin kastanut vastasyntyneen pyhässä lähteessä, jolloin pahuudella ei ollut otetta lapseen. Muistoksi syntyperästä jäi pitelemätön vaellushalu sekä voimakas seksuaalinen vietti; viimemainittu onkin hänen ainoa varsinainen heikkoutensa, koska hän on useimmiten varsin pitkän aikaa pois tolaltaan toteutuneen seksuaalisen aktin jälkeen [2]
Eräissä taruissa Merlin oli koko Britannian druidien johtaja, toisissa jopa kulloisenkin johtajan arvonimi, ei erisnimi.