Merlin Jay Olsen (15. syyskuuta 1940 Logan, Utah – 11. maaliskuuta 2010 Duarte, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja, pelipaikaltaan puolustuksen sisempi linjamies (engl. defensive tackle). Urheilu-uransa jälkeen hän toimi muun muassa näyttelijänä.[1][2]
Olsen pelasi Utahin osavaltionyliopiston joukkueessa ennen kuin Los Angeles Rams varasi hänet NFL:ään numerolla kolme vuoden 1962 NFL Draftin ensimmäisellä kierroksella. Hän edusti seuraa koko viisitoistavuotisen ammattilaisuransa, kaudesta 1962, jolloin hänet palkittiin NFL:n vuoden tulokkaana, kauteen 1976. Hän kuului 1960-luvulla lempinimen ”Fearsome Foursome” saaneeseen puolustuslinjaan yhdessä Rosey Grierin, Deacon Jonesin ja Lamar Lundyn kanssa. Olsen pelasi urallaan 208 NFL:n runkosarjaottelua, joissa hänelle kertyi 915 suoritettua taklausta, mikä oli pitkään Ramsin seuraennätys. James Laurinaitis ylitti ennätyksen vuonna 2015.[1][2][3][4]
Olsen valittiin neljätoista kertaa, vuosina 1963–1976, NFL:n tähdistöotteluun eli Pro Bowliin. Samaan ovat yltäneet hänen lisäkseen hyökkäyksen linjamies Bruce Matthews, pelinrakentaja Peyton Manning ja sisempi laitahyökkääjä Tony Gonzalez.[5] Hänet valittiin myös NFL:n 1960- ja 1970-lukujen tähdistöjoukkueisiin ja vuonna 1994, liigan täyttäessä 75 vuotta, liigan kaikkien aikojen tähdistöjoukkueeseen. Vuonna 1982, muutama vuosi pelaajauransa päättymisen jälkeen, hänet valittiin Pro Football Hall of Famen jäseneksi.[1][2][3]
Pelaajauransa jälkeen Olsen toimi amerikkalaisen jalkapallon kommentaattorina aluksi NBC:llä ja myöhemmin CBS:llä. Hän työskenteli myös näyttelijänä muun muassa televisiosarjassa Pieni talo preerialla (Little House on the Prairie), jossa hän esitti Jonathan Garveyn roolia, ja sarjoissa Father Murphy ja Aaron's Way, joissa hän oli pääroolissa.[1]
Olsen oli naimisissa. Hänellä oli vaimonsa Susanin kanssa kolme lasta, kaksi tytärtä ja poika. Hänellä oli myös useita sisaruksia. Heistä kaksi, Orrin ja Phil, pelasivat niin ikään NFL:ssä.[1]
Olsen kuoli 69-vuotiaana mesotelioomaan maaliskuussa 2010. Tauti diagnosoitiin vuonna 2009.[3]