Mescalerot ovat eräs niistä Pohjois-Amerikan intiaaniheimoista, jotka on opittu tuntemaan apasseina. Heidän varhaiset esi-isänsä ovat olleet lähtöisin Kanadasta, mutta espanjalaiset tutkimusmatkaajat tapasivat mescaleroja jo 1500-luvulla nykyisen Yhdysvaltain lounaisilta alueilta. Uudessa-Meksikossa ja Teksasissa heidät tunnettiin 1600-luvulta lähtien hevosilla liikkuvina metsästäjinä, jotka tekivät myös ryöstöretkiä kohteinaan niin paikallisten pueblo-intiaanien kuin espanjaisten siirtolaistenkin kylät. Näiltä matkoiltaan mescalerot toivat mukanaan paitsi ratsuja ja karjaa niin myös orjia. Viimeksi mainittujen käyttämisen he olivat oppineet espanjalaisilta itseltään, jotka olivat alistaneet monet alueen pienistä heimoista orjatyövoimakseen.[1]
Mescalerot liikkuivat laajoilla alueilla ja omaksuivat 1700-luvulta lähtien tasankointiaanien monia tapoja, kuten tiipiin käytön ja palmikoidut hiukset. Heitä ei kuitenkaan koskaan lasketty tyypillisiksi tasankojen metsästäjiksi kuten heidän sukulaisensa lipanit tai kiowa-apassit. Mescalerot elivät osaksi vuoristoisilla alueilla, jonne heidät olivat ajaneet runsaslukuiset comanchet, jotka olivat onnistuneet hankkimaan tuliaseita espanjalaisilta. Varhaiset dokumentit osoittavatkin todeksi sen, että Uusi-Espanja aseisti comanchet saadakseen näiden avulla häädetyksi apassit muualle.[1]
Mescalerot tekivät mescaliksi nimetyn agavekaktuksen mehusta mietoa olutta, jonka ansiosta he saivat espanjalaisilta nimensä, joka merkitsi mescalin valmistajia.[2] Mescaleroilla oli, kuten muillakin apasseilla, paljon uskonnollisia riittejä. Eräs tällainen oli vuosittainen aikuistumiseen liittyvä monipäiväinen juhla tytöille, jossa tanssittiin suuressa tiipiissä erilaisia rituaalitansseja.[3] Seremonian jälkimmäinen osa päättyi tervehdykseen auringolle, joka samalla merkitsi sitä, että tytöstä oli tullut nainen.