Metaani

Metaani
Tunnisteet
IUPAC-nimi	Metyylihydridi
CAS-numero	74-82-8
PubChem CID	297
SMILES	C
Ominaisuudet
Molekyylikaava	CH4
Moolimassa	16,0 g/mol
Sulamispiste	−182,5 °C (90,7 K)
Kiehumispiste	−161,6 °C (111,55 K)
Tiheys	0,7168 g/dm3 (0 °C)[1]
Liukoisuus veteen	3,5 mg/100 ml (17 °C)
[2]
Infobox OK

Metaani (CH₄) on yksinkertaisin hiilivety ja alkaani. Se on hajuton, ilmaa kevyempi kaasu.

Maakaasu on pääosin metaania. Biokaasuksi kutsutaan biomassapohjaista kaasuseosta, joka on pääosin metaania. Synteettinen metaani on teollisesti valmistettua metaania. E-metaani on synteettistä metaania, joka on tehty sähköllä tehdystä vedystä ja hiilidioksidista.^[3]

Metaani on hiilidioksidin ohella yksi merkittävimmistä kasvihuonekaasuista. Metaanin osuus kaikista kasvihuonekaasujen yhdistetyistä lämmitysvaikutuksista on noin 20 %. ^[4]

Metaania syntyy eloperäisen aineksen mädäntyessä hapettomissa oloissa esimerkiksi eläinten ruoansulatuskanavissa, soissa, kaatopaikoilla ja riisipelloilla. Lisäksi metaania vapautuu fossiilisten polttoaineiden hankinnan ja jalostuksen yhteydessä. Eri esiintymispaikoissaan siitä käytetään esimerkiksi myös nimityksiä suokaasu ja kaivoskaasu. Kivihiilikaivoksissa tapahtuvat kaasuräjähdykset ovat metaanikaasun aiheuttamia, sillä sitä on myös kivihiilen huokosissa. Myös Marsin maaperästä vapautuu metaania. Jäätynyttä metaania esiintyy myös Pluton uloimmassa kerroksessa.

Metaanin palamisreaktio tuottaa runsaasti lämpöenergiaa: ${\displaystyle {\rm {CH_{4}+2O_{2}\rightarrow CO_{2}+2H_{2}O\qquad -\Delta H_{c}^{\circ }=889\ kJ/mol}}}$. Polttoainekäytön lisäksi metaania käytetään useiden yhdisteiden synteesin lähtöaineena. Siitä valmistetaan muun muassa kloorattuja metaaneja, metanolia, eteeniä, vetysyanidia, vetysulfidia ja synteesikaasua.^[5]

1. ↑ Susan Budavari (päätoim.): The Merck Index, s. 1018. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 978-0-911910-12-4 (englanniksi)
2. ↑ Metaani Käyttöturvallisuustiedote. 5.12.2012. Sigma Aldrich (Merck). Viitattu 9.3.2018. (suomeksi)
3. ↑ E-metaani Gasum. Viitattu 26.9.2024.
4. ↑ Methane [1]
5. ↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 18. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3