Michael Faraday | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 22. syyskuuta 1791 Newington Butts, Iso-Britannia |
Kuollut | 25. elokuuta 1867 (75 vuotta) Lontoo, Iso-Britannia |
Kansalaisuus | Englantilainen |
Koulutus ja ura | |
Väitöstyön ohjaaja | Humphry Davy |
Instituutti | Royal Institution |
Oppilaat | Charles Joseph Hullmandel |
Tutkimusalue | Sähkökemia |
Tunnetut työt |
Sähkömagneettinen induktio |
Palkinnot |
Copley-mitali (1832 & 1838) |
Michael Faraday (22. syyskuuta 1791 – 25. elokuuta 1867) oli englantilainen fyysikko ja kemisti, joka vaikutti suuresti sähkömagnetismin ja sähkökemian kehitykseen. Hänen suurimpiin tieteellisiin saavutuksiinsa kuuluvat sähkömagneettisen induktion, diamagneettisuuden ja elektrolyysin keksiminen sekä sähkömoottoreiden kehittely.[1] On pitkälti Faradayn ansiota, että sähkölaitteiden käyttö yleistyi teollisuudessa.
Faraday oli ahkera kokeiden tekijä ja hänet muistetaankin tuotteliaana ja yritteliäänä keksijänä. Toisaalta hän visualisoi sähköisten ja magneettisten voimien vaikuttavan kappaleisiin kenttien kautta. Tätä ajattelua kehitti edelleen matemaattisesti James Clerk Maxwell. Faraday oli lisäksi suosittu ja etevä tieteen popularisoija.[2][3] Kapasitanssin yksikkö faradi on nimetty hänen mukaansa.