Mikael Johannes Helasvuo (s. 23. heinäkuuta 1948 Helsinki) [1] on suomalainen huilisti ja huilunsoiton professori. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa 1962–1966 ja Prahan konservatoriossa 1967 sekä Freiburgin Musiikkikorkeakoulussa 1968–1970. Lisäksi hän on ollut Jean-Pierre Rampalin (1966), Severino Gazzellonin (1967) ja S. Baronin (1975) oppilaana. [2][3]
Vuosina 1973–1976 Helasvuo soitti Helsingin kaupunginorkesterissa ja 1976–1988 Radion sinfoniaorkesterissa huilun äänenjohtajana. Helasvuo on toiminut Sibelius-Akatemian puhallinmusiikin lehtorina 1976–1998, virkaa tekevänä professorina 1993–1998 ja huilunsoiton professorina vuodesta 1998. Helasvuo sai vuonna 1992 Madetoja-palkinnon ja 1993 Pro Finlandia -mitalin.
Mikael Helasvuo piti ensikonsertin 1971 Helsingissä ja on sen jälkeen esiintynyt paljon Suomessa ja useissa Euroopan maissa sekä Etelä-Amerikassa, New Yorkissa ja Tokiossa. Hän on myös soittanut duo Helasvuo–Savijoen jäsenenä, Cluster-yhtyeessä, Les Goûts-Réunis -yhtyeessä, Ensemble Petalsissa sekä Sibelius-Akatemian barokkiyhtyeessä. Helasvuo on toiminut Suomen Huiluseuran puheenjohtajana 1986–1993 ja Suomen Solistiyhdistyksen puheenjohtajana 1997–2004. Helasvuolla on monia oppilaita, jotka ovat menestyneet muusikon uralla.
Helasvuon isä oli professori Veikko Helasvuo.[4] Vuodesta 1999 Mikael Helasvuon puoliso on ollut professori Tuija Hakkila-Helasvuo.[5]
- ↑ Martti Haapakoski, Anni Heino, Matti Huttunen, Hannu-Ilari Lampila, Katri Maasalo: Suomalaisen musiikin historia esittävä taide. WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4
- ↑ Mikael Helasvuo, huilisti Konsertti- ja ohjelmatoimisto Festium. Arkistoitu 16.5.2007. Viitattu 14.5.2007.
- ↑ Kuka kukin on 2007, Otava 2006
- ↑ Facta2001, WSOY 1982, 5. osa, palsta 629
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 184. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0