Mikrokystiinit ovat joidenkin, eritoten makeissa vesissä elävien, sinilevien eli syanobakteerien tuottamia maailmanlaajuisesti esiintyviä myrkkyjä.[1] Ne ovat ehkä myös syöpävaarallisia.[2] Niitä ilmenee muun muassa Itämeressä ja Suomen järvissä sinileväkukintojen yhteydessä,[3] mutta kaikki syanobakteerit eivät tuota mikrokystiineitä.[4] Luonnosta on löydetty yli 90 erilaista mikrokystiiniä.[5] Ne ovat ei-ribosomaalisesti tuotettuja 7:n aminohappoa sisältäviä yksirenkaisia peptideitä.[6]
Nieltynä mikrokystiinit voivat olla tappavia ihmisille ja monille muille eläimille.[7] Kuolettavat myrkytykset ovat silti harvinaisia.[8] Mikrokystiinit eivät imeydy ihon läpi.[9] Vähäinen ihoaltistus niille voi silti aiheuttaa kutinaa tai punoitusta. Vähän mikrokystiineitä sisältävien aerosolien hengittäminen voi aiheuttaa esimerkiksi yskää. Iho- tai aerosolialtistus voi tapahtua vaikkapa uitaessa tai vesihiihdettäessä sinileväkukintoja sisältävissä vesistöissä.[10] Mikrokystiineitä voi myös olla vesieläimissä, kuten kaloissa, joista ne päätyvät ihmisiin syötäessä näitä eläimiä.[8] Runsas mikrokystiinien nieleminen voi aiheuttaa oksentelua, ripulia ja tappavan akuutin maksan vajaatoiminnan. Vakavaa myrkytystä on vaikeaa hoitaa,[1] eikä mikrokystiineitä vastaan ole vastamyrkkyjä.[6]
Mikrokystiineitä muodostavia sinileväkukintoja ilmenee rehevöitymisen seurauksena makeissa vesissä, murtovesissä ja merivesissä.[11] Mikrokystiineitä tuottavat ainakin jotkin Anabaena-, Anabaenopsis-, Planktothrix-, Microcystis-, Nostoc- ja Oscillatoria-sukuihin kuluvat syanobakteerit.[12]
<ref>
-elementti; viitettä d
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä r
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä x
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä c
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä f
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä w
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä e
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä a
ei löytynyt