Mikroliikunta on pienimuotoista, yleensä paikallaan tapahtuvaa liikehdintää. Tyypillistä mikroliikuntaa on esimerkiksi jalan heilutteleminen istuessa, tuolilla vääntelehtiminen, sormien naputtaminen pöytää vasten tai jonkin esineen näprääminen.
Liikehdintä voi johtua hermostuneisuudesta, ikävystymisestä tai ärsyyntymisestä. Se voi johtua osin geneettisestä taipumuksesta, ja se on usein tiedostamatonta.[1] Joskus se voi olla jonkin hermostollisen tai psykologisen häiriön oire. Mikroliikuntaa voi kutsua pejoratiivisesti myös sätkimiseksi, tai nykimiseksi, ja sitä pidetään usein huonona tapana etenkin koulussa.[2]
Mikroliikunnalla kulutetut kalorit voivat kuitenkin olla merkittävä apu painonhallinnassa. Ahkeralla mikroliikunnalla ihminen voi kuluttaa päivittäin jopa 800 kilokaloria (3350 kJ).[1][3]
Mikroliikunta voi parantaa koululaisen oppimistuloksia. Oppilaat, joiden annettiin elehtiä käsillään oppimisen aikana saattavat oppia tehokkaammin kuin liikkumattomat oppilaat.[4]
Mikroliikunta on eri asia kuin hyötyliikunta, sillä mikroliikunnassa harvoin tehdään mitään hyödyllistä.
- ↑ a b Stein, Rob: Fidgeting Helps Separate the Lean from the Obese, Study Finds Washington Post. Viitattu 2 October 2011.
- ↑ Bad Habits and Fidgeting At School Pediatrics.about.com. Arkistoitu 16.4.2009. Viitattu 2.10.2009.
- ↑ Marion Nestle: Why calories count?, 2012
- ↑ UK | Education | Fidgeting children 'learn more'. Määritä julkaisu!12.4.2005. BBC News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.10.2009.