Milanon herttuakunta Ducato di Milano (italiaksi) Ducatus Mediolani (latinaksi) |
|||
---|---|---|---|
1395–1796 |
|||
|
|||
Valtiomuoto | herttuakunta | ||
Herttua |
Ensimmäinen: Gian Galeazzo Visconti (1395–1402) Viimeinen: Frans II (1792–1796) |
||
Pääkaupunki | Milano | ||
Uskonnot | roomalaiskatolisuus | ||
Historia | |||
– osana Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa | 1395–1447; 1450–1499; 1529–1535 | ||
– Ambrosian tasavalta | 1447–1450 | ||
– osana Ranskaa | 1499–1529 | ||
– osana Espanjaa | 1535–1714 | ||
– osana Itävaltaa | 1714–1796 | ||
Edeltäjä | Milanon kaupunkivaltio | ||
Seuraaja | Transpadanian tasavalta |
Milanon herttuakunta (ital. Ducato di Milano, lat. Ducatus Mediolani) oli nykyisen Italian alueella vuosina 1395–1797 sijainnut herttuakunta, jonka keskuskaupunki oli Milano. Valtio syntyi, kun Visconti-suku sai herttuan arvon vuonna 1395. Myöhemmin sitä hallitsi Sforza-suku. Ranskan kuninkaat pitivät Milanoa hallussaan useaan otteeseen 1400- ja 1500-luvuilla. Vuonna 1595 kaupunki joutui Espanjan haltuun, mistä lähtien se on ollut Lombardian maakunnan pääkaupunki tähän päivään saakka. Valtio menetti lopullisesti itsenäisyytensä Napoleonin sodissa vuonna 1797.[1]