Muinaiskirkkoslaavi eli muinaisbulgaria on vanhin slaavilaisen kirjakielen muoto. Sen kehittivät 800-luvulla veljekset Kyrillos ja Methodios, jotka harjoittivat kristillistä lähetystyötä slaavien keskuudessa.
Muinaiskirkkoslaavia on kirjoitettu kahdella kirjoitusjärjestelmällä, niin sanotulla glagoliittisella kirjoituksella eli glagolitsalla ja kyrillisellä kirjoituksella eli kyrillitsalla. Näistä glagoliittinen kirjoitusjärjestelmä on vanhempi, Kyrilloksen kehittämä – myöhempi kyrillitsa on vain nimetty hänen kunniakseen. Suurimmassa osassa slaavilaista kielialuetta glagolitsa syrjäytyi varhain kyrillisen tai latinalaisen aakkoston tieltä, mutta se säilyi pitkään eteläslaavin alueella, erityisesti Dalmatiassa hengellisten tekstien ja salakirjoitusten kirjoitusjärjestelmänä.
Kyrilliset aakkoset, jotka pohjautuvat kreikkalaisiin kirjaimiin ja joiden nimitys on johdettu Kyrilloksen nimestä ovat nykyään myös muassa venäjän, bulgarian, serbian, ukrainan, mongolian ja monien Venäjällä puhuttujen kielten kirjoituksen perusta. Kirjaimistoa on kuitenkin sittemmin kehitetty eri maissa ajan ja kunkin kielen ääntämisen tarpeita vastaavaksi.