Muinaisnorja

Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Muinaisnorja tai muinaisskandinaavi (norrǿnt mál tai dǫnsk tunga, norj. norrønt, fääriksi norrønt, ruots. fornnordiska, norröna, dansk tunga^[1], engl. Old Norse^[2], saks. Altnordisch) oli kieli, jota puhuttiin ja kirjoitettiin noin vuosina 800–1225 nykyisessä Skandinaviassa sekä skandinaavien asuttamilla alueilla muun muassa Islannissa ja Britteinsaarilla, jonkin aikaa myös Itä-Euroopassa. Muinaisskandinaavia ja sen paikallisia murteita puhuttiin Normandiassa vuosina 900–1100, Englannin koillisosissa vuoteen 1100, Hebrideillä vuosina 800–1400 ja Orkneyn ja Shetlannin saarilla 1700-luvulle asti sekä Irlannissa 1250-luvulle asti^[1].

Pohjoisgermaanisten eli pohjoismaisten eli skandinaavisten kielten polveutumista koskevat nimitykset ja määritelmät eivät ole yhtenäisiä, eikä niistä koskevaa kansainvälistä yhteisymmärrystä ole syntynyt. Tämä johtunee sekä niiden välisistä vaikeasti tulkittavista liukumoista että kansallistunteesta, joka suosii omaa nimitystä ja historiaa jokaiselle murteelle ja kansalliskielelle. Toisaalta mielleyhtymää pohjoiseen yhteiskieleen on ajoittain pidetty tavoiteltavana esimerkiksi osana romantisoitua viikinkikäsitystä ja myöhemmin myös aatteellisista syistä.

1. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä :0 ei löytynyt
2. ↑ Finto: YSO: muinaisnorja finto.fi. Viitattu 20.8.2023.