Murmur R.E.M. | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | 6. tammikuuta – 23. helmikuuta 1983 | |
Julkaistu | 12. huhtikuuta 1983 | |
Tuottaja(t) | Mitch Easter ja Don Dixon | |
Tyylilaji | vaihtoehtorock, college rock | |
Kesto | 44.11 | |
Levy-yhtiö | I.R.S. Records | |
R.E.M:n muut julkaisut | ||
Chronic Town 1982 |
Murmur 1983 |
Reckoning 1984 |
Murmur on R.E.M:n vuonna 1983 julkaistu esikoisalbumi. Levyn nimi tarkoittaa suomeksi "mutinaa" tai "jupinaa" ja se valittiin Michael Stipen mukaan, koska se on yksi englannin kielen seitsemästä helpoimmin lausuttavasta sanasta [1].
R.E.M. oli jatkoa yhtyeen vuonna 1982 ilmestyneelle Chronic Town -EP:lle. Ensimmäistä R.E.M.-albumia varten I.R.S. Records halusi kokeilla yhtyeelle uutta tuottajaa. Tehtävään valittiin Stephen Hague, joka silloin tunnettiin Human Leaguen tuottajana (myöhemmin on tuottanut muun muassa OMD:tä, Pet Shop Boysia ja Robbie Williamsia). Koeäänityksiä ei koskaan käytetty eikä niitä ole julkaistu – tuottajaksi päätettiin sittenkin valita vanha tuttu, Mitch Easter. Albumi ei ilmestyessään ollut vielä myyntimenestys (Yhdysvaltojen listoilla sijalla 26 [2]), mutta se saavutti kriitikkojen varauksettoman suosion.
Singlekappaleiden "Radio Free Europe" ja "Talk About The Passion" lisäksi levyltä on jäänyt elämään yhtyeen myöhempien aikojen keikkaohjelmistoon Bill Berryn säveltämä "Perfect Circle" (albumilla kaikki kappaleet on merkitty koko yhtyeen nimiin).
Albumin sanoitukset ovat vaikeaselkoisia. Laulaja Michael Stipe laulaa sanat epäselvästi (erityisesti kappaleella "Moral Kiosk") ja levyn miksaus ei helpota asiaa. Samalla Stipen "mumisevasta" laulutyylistä tuli yhtyeen alkuvaiheen tavaramerkkejä.
Murmurin seepiansävyiset kansikuvat esittävät kudzua kasvavaa peltoa ja puita sekä puista ristikkomallista rautatiesiltaa. Rautatiesillan, joka myöhemmin tunnettiin "Murmurin siltana" säilyttämisestä nousi kansanliike Athensissa ja lopulta 2. lokakuuta 2000 Athens-Clarken piirikunnan pormestari ja valtuusto päättivät säilyttää sillan [3].
Murmur saavutti kultaa Yhdysvalloissa vuonna 1991. Vuonna 2002 levy oli sijalla 197 Rolling Stone -lehden "500 kaikkien aikojen suurinta levyä" -listalla. Vuonna 1989 lehti valitsi albumin 1980-luvun kolmanneksi parhaaksi rocklevyksi[4]. Vuonna 2003 televisiokanava VH1 valitsi sen kaikkien aikojen 92. parhaaksi levyksi.