Nausifanes

Nausifanes (m.kreik. Ναυσιφάνης) (n. 325 eaa.) oli antiikin kreikkalainen filosofi ja reettori, joka oli Demokritoksen ja Pyrrhonin oppilas ja seurasi Demokritoksen atomistisia opetuksia. Hän oli kotoisin Teoksesta.^[1][2]

Nausifaneella oli paljon oppilaita, ja hänet tunnettiin ennen kaikkea reettorina. Epikuros oli eräässä vaiheessa hänen oppilaitaan, mutta vaikuttaa olleen tyytymätön tähän.^[3][4] Epikuros omaksui kuitenkin mahdollisesti atomisminsa Nausifaneelta. Epikuros on mahdollisesti omaksunut myös kolme totuuden kriteeriään teokseensa Kaanon Nausifaneen tietoteoriaa ja metodiikkaa käsitelleestä teoksesta Kolmijalka (Tripodos).^[3]

Nausifanes katsoi, että luonnonfilosofian (fysiikan) tutkiminen oli paras perusta retoriikan ja politiikan tutkimuksille^[5] ja luonnonfilosofi on näin paras puhuja. Filodemoksen teos Retoriikasta esittää näkemyksiä tätä Nausifaneen ajatusta vastaan.^[6]

1. ↑ Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit IX.
2. ↑ Sekstos Empeirikos: adv. Math. I.1.
3. ↑ ^{a b} DL X.
4. ↑ Cicero: de Natura Deorum, I.26, 33.
5. ↑ Sedley, David N.: "Nausiphanes." Teoksessa  Hornblower, Simon & Spawforth, Antony (toim.): The Oxford Classical Dictionary, s. 1029. New York: Oxford University Press, 2003.
6. ↑ Warren, J.: Epicurus and Democritean Ethics: An Archaeology of Ataraxia. Cambridge University Press, 2002.