Nero | |
---|---|
![]() Keisari Nero | |
Rooman keisari | |
Valtakausi | 13. lokakuuta 54 – 9. kesäkuuta 68 |
Edeltäjä | Claudius |
Seuraaja | Galba |
Syntynyt |
15. joulukuuta 37 Antium |
Kuollut |
9. kesäkuuta 68 (30 vuotta) Rooma |
Puoliso |
Claudia Octavia Poppaea Sabina Statilia Messalina Sporus Pythagoras |
Lapset | Claudia Augusta |
Suku | Julius-Claudius |
Isä | Gnaeus Domitius Ahenobarbus |
Äiti | Julia Agrippina |
Nero Claudius Caesar Augustus Germanicus (synt. Lucius Domitius Ahenobarbus), lyhyesti Nero, (15. joulukuuta 37 – 9. kesäkuuta 68[1]) oli Rooman keisari, joka hallitsi vuosina 54–68. Neron hallituskauden alku oli menestyksellinen, mutta viimeisinä vuosinaan hänestä tuli taiteisiin uppoutunut tyranni. Keisarille epäsopivan käyttäytymisen seurauksena Rooman yläluokka kääntyi Neroa vastaan, ja syrjäytetty keisari joutui surmaamaan itsensä. Nero oli Juliusten-Claudiusten hallitsijasuvun viimeinen keisari.
Nero tunnetaan monista poliittisista murhistaan, joihin kuuluu myös hänen äitinsä murha. Neroa on syytetty Rooman palon sytyttämisestä, mutta nykyisin tätä pidetään epätodennäköisenä. Nero oli jo lapsuudestaan alkaen huomiota herättävän kiinnostunut kreikkalaisista taiteista, kuten musiikista, teatterista ja runoudesta, sekä esiintymisestä, ja hän pitikin itseään ensisijaisesti taiteilijana, ei keisarina.
Neron jälkimaine on ollut huono. Hänen arvioimisensa on ongelmallista antiikin lähteiden puutteellisuuden ja puolueellisuuden vuoksi. Harvat säilyneistä lähteistä esittävät Neron suotuisassa valossa, sillä Neroa vastustivat sekä Rooman yläluokka että varhaiset kristityt, joita hän Rooman palon jälkeen ryhtyi vainoamaan. Roomalaisen rahvaan ja varsinkin valtakunnan itäosan asukkaiden keskuudessa hän oli kuitenkin kansanomaisuutensa ansiosta suosittu.