| Oskar Johansson | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. kesäkuuta 1892 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 26. helmikuuta 1938 (45 vuotta) Petroskoi, Neuvostoliitto |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja, opettaja |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | 1926–1937 |
| Merkittävät teokset | Teräsviima, Saloilta ja tuntureilta |
| Järjestö | Karjalan proletaaristen kirjailijain yhdistys, Neuvosto-Karjalan kirjailijaliitto |
Oskar Aleksander Erlandinpoika Johansson (ven. Оскар Эрландович Иогансон, Oskar Erlandovitš Ioganson; 11. kesäkuuta 1892 Helsinki – 26. helmikuuta 1938 Petroskoi) oli suomalaissyntyinen opettaja, kirjailija ja toimittaja, joka teki elämäntyönsä Neuvostoliitossa. Punakaartin riveissä taistellut Johansson pakeni Suomen sisällissodan jälkeen Neuvosto-Karjalaan, jossa hän ennen kirjailijaksi ryhtymistään työskenteli opettajana.
Kolmen romaanin lisäksi Johansson kirjoitti runsaasti erilaisia kertomuksia, runoja, esseitä ja novelleja, joita julkaistiin muun muassa sanoma- ja aikakauslehdissä sekä itsenäisinä kirjasina.[1] Hän käsitteli tuotannossaan usein Karjalan ja Muurmannin alueen luontoa, lisäksi Johansson kuvasi sosialismin rakentamista. Hän kirjoitti paatoksellisia ja ylistäviä kertomuksia muun muassa suurista rakennustyömaista, kalastuskommuuneista ja maatalouden iskutyöläisistä.[2] Johanssonin romanttiset tarinat sisältävät runsaasti allegorioita ja symboliikkaa.[2]
Johansson teloitettiin Stalinin vainojen yhteydessä vuonna 1938. Myöhemmin 1960-luvulla hänen tuotantoaan käännettiin paljon myös venäjäksi.
- ↑ Oskar Johansson: 75 vuotta syntymästä ([vanhentunut linkki]) Punalippu. 3/1967. Karjalan suomenkieliset kirjailijat. Viitattu 28.6.2017.
- ↑ a b Starshova, Tamara: Oskar Johansson Petroskoin yliopisto. Arkistoitu 26.5.2019. Viitattu 28.6.2017.