Pakistanin historiaa voidaan jäljittää muinaisen Indus-kulttuurin aikakaudelle, kolmannelle vuosituhannelle eaa. Indus-kulttuurin aikakauden jälkeen alueelle vaelsivat arjalaiset heimot, joiden puhumasta sanskritin kielestä polveutuvat nykyisin Pakistanissa puhutut urdun, punjabin ja sindhin kielet. Islam levisi nykyisen Pakistanin alueelle 900–1100-luvuilla ja hindulaiset hallitsijat saivat väistyä islamilaisten hallitsijoiden tieltä. Voimakkain Pakistanin ja Intian aluetta hallinnut muslimivaltio oli 1500-luvulla muodostunut Suurmogulien valtakunta. Mogulivallan jälkeen Intiaa hallitsi brittiläisten siirtomaavalta.[1]
Käsite Pakistan syntyi siirtomaavallan aikana 1930-luvulla, kun maassa syntyi ajatus oman muslimivaltion perustamisesta. Brittiläisessä Intiassa syntyneet levottomuudet hinduväestön ja muslimiväestön kesken johtivat siihen että brittien vetäydyttyä maasta Intia jaettiin muslimienemmistöiseen Pakistaniin ja hinduenemmistöiseen Intiaan vuonna 1947.[2][3]