Palautetut alueet (Puola)

Palautetut alueet (puol. Ziemie Odzyskane) on Puolassa käytetty nimitys niistä ennen Saksaan tai Danzigin vapaakaupunkiin kuuluneista, Oder–Neisse-linjan itäpuolella sijaitsevista alueista, jotka toisen maailmansodan jälkeen liitettiin Puolaan ja joista niissä asunut saksalaisväestö samaan aikaan karkotettiin. Niistä on käytetty myös nimityksiä Läntiset ja pohjoiset alueet (puol. Kresy Zachodnie). Palautetuiksi näitä alueita on sanottu, koska suurin osa niistä oli keskiajalla todella kuulunut Piast-dynastian hallitsemaan Puolaan,^[1][2] mutta liitetty saksalaisiin ruhtinaskuntiin ja samalla Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan jo satoja vuosia ennen kuin Preussi, Itävalta ja Venäjä 1700-luvun lopulla jakoivat Puolan keskenään^{[3][4] [5]} Vuosisatojen kuluessa suurin osa näistä alueista oli kuitenkin lähes täysin saksalaistuneet väestöltään ja myös kielellisesti.^[6]

Valtaosa näiden alueiden entisistä asukkaista joko pakeni alueelta sodan loppuvaiheessa tai karkotetiin Neuvostoliiton ja Puolan kommunististen viranomaisten toimesta sodan jälkeen, joskin muutamilla paikkakunnia on edelleen pieni saksalainen vähemmistö. Tilalle muutti puolalaisia varsinkin niiltä Puolan entisiltä itäisiltä alueita, jotka samaan aikaan liitettiin Neuvostoliittoon, mutta myös natsien sota-aikana pakkotyöhön määräämiä puolalaisia, Operaatio Veikselin yhteydessä pakkosiirrettyä ukrainalaisia sekä muita Puolaan sodan jälkeen asutettuja vähemmistöjä kuten Puolan kreikkalaisia ja makedonialaisia.^[7]

Virallisesti selitettiin, että alueen entinen saksalaisväestö oli nopeasti saatava karkotetuksi, jotta alueelle voitiin asuttaa Neuvostoliittoon liitettyjen alueiden puolalaisväestö. Tosiasiassa kuitenkin Puolaan liitetyt alueet jäivät pitkähköksi ajaksi selvästi harvemmin asutuiksi kuin ne olivat ennen olleet.^[8] Neuvostoliiton tukemina Puolan kansantasavallan viranomaiset, jotka johtivat uudelleenasutusta, hävittivät myös alueelta suuren määrän saksalaisen kulttuurin jäänteitä kuten historiallisia muistolaattoja rakennusten seinissä. Myös monet paikannimet muistettiin.

Itä-Saksa tunnusti Saksan ja Puolan välisen sodanjälkeisen rajan, Oder–Neisse-linjan vuonna 1950, Länsi-Saksa vuonna 1970, ja se vahvistettiin lopullisesti vuonna 1990 Puolan ja yhdistyneen Saksan välisellä rajasopimuksella.^[9]

1. ↑ Gregor Thum: ”Double Tragedy”, How Breslau became Wroclaw in the Century of Explusions, s. xxxix. Princeton University Press, 2003. Teoksen verkkoversio.
2. ↑ Jarl Gustafsson: ”Eurooppa 1180”, Historian kartasto, s. 15. (tässä kartassa Puolan länsiraja on suunnilleen nykyisellä kohdallaan) WSOY, 1967.
3. ↑ Jarl Gustafsson: ”Eurooppa 1500-luvulla”, Historian kartasto, s. 22. (tässä kartassa Puolan länsiraja on jo suunnilleen samalla kohdassa, missä se myöhemmin oli maailmansotien välisenä aikana) WSOY, 1967.
4. ↑ Jarl Gustafsson: ”Venäjä ja sen naapurimaat”, Historian kartasto, s. 28. (karttaan merkitty Puolan rajat 1772 sekä Puolan jakojen jälkeiset rajat) WSOY, 1967.
5. ↑ Eric Hammer: Ms. Livni, Remember the Recovered Territories. Israel National News, 16.8.2013. Artikkelin verkkoversio.
6. ↑ Karl Weinhold: Die Verbreitung und die Herkunft der Deutschen in Schlesien. Stuttgart: Verlag von J. Engelhorn, 1887. Teoksen verkkoversio.
7. ↑ Przemiany demograficzne społeczności greckiej na Ziemi Lubuskiej w latach 1953–1998. (Otsikon käännös: Lubsz Landin kreikkalaisyhteisön väestönkehitys vuosina 1953–1998) Zakorzenienie, 6.10.2019. Artikkelin verkkoversio. (puolaksi)
8. ↑ R. M. Douglas: Orderly and Humane. The Expulsion of the Germans after the Second World War, s. 261. Yale University Press.
9. ↑ Treaty between the Federal Republic of Germany and the Republic of Poland on the confirmation of the frontier between them, 14 November 1990 un.org. Viitattu 18.1.2025.