Parman ja Piacenzan herttuakunta Ducato di Parma e Piacenza (italiaksi) Ducatus Parmae et Placentiae (latinaksi) |
|||
---|---|---|---|
1545–1859 |
|||
|
|||
Valtiomuoto |
absoluuttinen monarkia herttuakunta |
||
Herttua |
Ensimmäinen: Pier Luigi Farnese (1545–1547) Viimeinen: Robert I (1854–1860) |
||
Väkiluku (1800-luku) | n. 501 000 | ||
Uskonnot | roomalaiskatolisuus | ||
Historia | |||
– perustettiin | 1545 | ||
– Aachenin rauha | 24. huhtikuuta 1748 | ||
– Ranskalaishallinnon alku | 1. lokakuuta 1802 | ||
– Liitettiin Ranskaan | 1808 | ||
– Restauraatio | 11. huhtikuuta 1814 | ||
– Italian yhdistyminen | 3. lokakuuta 1859 | ||
Kielet | italia, latina, Emilia-Romagnan murre | ||
Valuutta |
Parman liira (vuoteen 1802, uudestaan 1815–1859) |
||
Edeltäjät |
Kirkkovaltio Etrurian kuningaskunta |
||
Seuraajat |
Italian kuningaskunta Etrurian kuningaskunta Sardinian kuningaskunta |
Parman herttuakunta, virallisesti Parman ja Piacenzan herttuakunta (ital. Ducato di Parma e Piacenza, latinaksi Ducatus Parmae et Placentiae) oli itsenäinen valtio Pohjois-Italiassa, nykyisen Emilia-Romagnan alueella vuosina 1545–1859.[1]