Pasteur-instituutti

Pasteur-instituutti (ransk. Institut Pasteur) on voittoa tavoittelematon yksityisen ranskalainen säätiön omistama instituutti, joka tutkii biologiaa, mikro-organismeja, sairauksia ja rokotuksia. Instituutti on nimetty perustajansa Louis Pasteurin mukaan, joka löysi vuonna 1885 seerumin vesikauhua vastaan. Säätiö perustettiin vuonna 1887, ja sen päämaja sijaitsee Pariisissa.

Instituutin yli satavuotisen historiansa aikana sen tutkijat ovat löytäneet uusia sairauksia, erityisesti infektioita. Instituutti löysi ensimmäisenä HI-viruksen, ja siellä on kehitetty lääkkeitä ja rokotteita esimerkiksi kurkkumätää, tuberkuloosia, influenssaa, keltakuumetta ja ruttoa vastaan.

Instituutin toimitiloissa sijaitsee myös Louis Pasteur -museo ja hänen hautakappelinsa. Sittemmin on perustettu lukuisia Pasteur-instituutteja eri paikkakunnille ja vieraisiin maihin, erityisesti ranskankielisen kulttuuripiirin alueelle. Vuonna 2020 Pasteur-instituutin kansainväliseen verkostoon kuului kaikkiaan 32 tutkimuslaitosta, joista yli 25 sijaitsi Ranskan ulkopuolella. Verkoston toimipisteistä useat ovat kehittyneet sijaintimaansa keskeisiksi kansanterveyden tutkimuslaitoksiksi laboratorioineen.^[1]

Lääketieteen Nobel-palkinto on myönnetty kymmenelle emoinstituutin tai sen kansainvälisen instituuttiverkoston tutkijalle. Heistä esimerkiksi Charles Nicolle oli perustamassa ja johti pitkään (1903–1936) Tunisin Pasteur-instituuttia.^[2]

• Charles Louis Alphonse Laveran (1907)
• Ilja Metšnikov (1908)
• Jules Bordet (1919)
• Charles Nicolle (1928)
• Daniel Bovet (1957)
• François Jacob (1965)
• Jacques Monod (1965)
• André Lwoff (1965)
• Luc Montagnier (2008)
• Françoise Barré-Sinoussi (2008)

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä pasteur-intl-network ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä pasteur.tn-hist ei löytynyt