Pentti Antero Leino (s. 17. huhtikuuta 1942 Oulu) on suomalainen suomen kielen emeritusprofessori, joka teki pääosan työurastaan Helsingin yliopistossa.[1][2]
Leino kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna 1960. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi vuonna 1966 ja lisensiatiiksi vuonna 1967. Filosofian tohtoriksi hän väitteli vuonna 1971 folkloristiikkaa käsittelevällä teoksella Strukturaalinen alkusointu suomessa.[1] [2]
Työuransa alkuvuosina hän tutki myös runojen metriikkaa, josta hän kirjoitti teoksen Kieli, runo ja mitta. Suomen kielen metriikka vuonna 1982. Hänet valittiin vuonna 1973 Helsingin yliopiston suomalaisen filologian apulaisprofessoriksi, josta hän siirtyi suomen kielen professoriksi vuonna 1983.[2] Leino jäi professuurista eläkkeelle vuonna 2010. Valtaosa hänen myöhemmästä tutkimuksestaan käsittelee suomen kieliopillisia ja semanttisia piirteitä ja hän erikoistui kognitiiviseen kielitieteeseen.[2]
Hänen puolisonsa on suomen kielen lehtori, tietokirjailija Pirkko Leino. Heidän lapsiaan ovat muun muassa Unni Leino ja Jaakko Leino.[1]