Peroksinitriitti

Peroksinitriitti tai peroksonitriitti on anioni, jonka kaava on ONOO^-. Peroksinitriitti on hyvin vahva hapetin.

Peroksinitriitti-ioni on nitraatti-ionin isomeeri. Peroksinitriitti on peroksityppihapokkeen protonoitumisessa muodostuva ioni. Peroksityppihappo luovuttaa protoninsa noin pH:ssa 6,8. Ioni on vahva hapetin mutta suhteellisen pysyvä emäksisissä liuoksissa sekä eräät yhdisteet kiinteänäkin. Väriltään peroksinitriitti-ioneja sisältävät liuokset ovat keltaisia. Siitä muodostuu happokäsittelyllä peroksityppihapoketta, joka on pysymätön ja hajoaa muodostaen hydroksyyliradikaaleja. Peroksinitriittianionista on kaksi isomeerista muotoa, cis- ja trans-peroksinitriitti-ionit, joista cis-isomeeri on liuoksessa vallitseva. Typpiatomin ja peroksiryhmän hapen välillä on kaksoissidoksen luonnetta.^[1][2][3]

Peroksinitriitti-ioneja muodostuu hapetettaessa nitriittisuoloja vetyperoksidin avulla. Tämän menetelmän seurauksena liuos sisältää epäpuhtautenaan muun muassa nitraatti-ioneja. Jotta tällä menetelmällä saataisiin nitriitti-ionit hapettumaan merkittävissä määrin peroksinitriitti-ioneiksi, reaktio on suoritettava 0 °C lämpötilassa. Peroksinitriittejä voidaan valmistaa myös fotokemiallisesti nitraateista UV-valoa käyttämällä tai röntgensäteiden tai elektronipommituksen seurauksena. Muita tapoja ovat natriumatsidin otsonointi ja nitriittiestereiden hydrolyysi emäksen avulla.^[1][2][3][4]

Peroksinitriitti-ioni on suhteellisen pysyvä emäksisissä liuoksissa, esimerkiksi pH:ssa 12 useita kuukausia. Se muuntuu hitaasti nitraatti-ioniksi tai hajoaa nitriitti-ioniksi ja happikaasuksi. Peroksinitriitti-ioni on vahva hapetin ja kykenee hapettamaan esimerkiksi jodidi-ionin hypojodihapokkeeksi. Se pystyy hapettamaan myös esimerkiksi vetyperoksidin hapeksi. Pelkistyessään peroksinitriittianionista muodostuu nitriittianioni. Tietyissä tapauksessa ioni voi toimia myös pelkistimenä. Esimerkiksi permanganaatti-ioni hapettaa sen pelkistyen manganaatti-ioniksi.^[1][2]

1. ↑ ^{a b c} Norbert Steiner & Wilfried Eul :Peroxides and Peroxide Compounds, Inorganic Peroxides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.01.2012
2. ↑ ^{a b c} John O. Edwards & Robert C. Plumb: The Chemistry of Peroxonitrites, s. 600–633. (Teoksessa Progress in Inorganic Chemistry (toim. Kenneth D. Karlin)) John Wiley & Sons, 1994. ISBN 978-0-471-59699-8 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.01.2012. (englanniksi)
3. ↑ ^{a b} W. H. Koppenol: The Chemistry of Peroxynitrite - A Biological Toxin. Química Nova, 1998, 21. vsk, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
4. ↑ D. Scott Bohle & Elisabeth S. Sagan: Tetramethylamoonium salts of superoxide and peroxynitrite, s. 36. (Teoksessa Inorganic Syntheses (toim. John R. Sharpley)) John Wiley & Sons, 2004. ISBN 978-0-471-64750-8 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.01.2012. (englanniksi)