Philippe Gilbert | |
---|---|
![]() Philippe Gilbert Baskimaan ympäriajolla 2013 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. heinäkuuta 1982 |
Kansalaisuus |
![]() |
Pyöräilijä | |
Pituus | 179 cm |
Paino | 67 kg |
Joukkue | lopettanut |
Laji | maantie |
Rooli | ajaja |
Ajajatyyppi | klassikkojen erikoismies |
Ura | |
Ammattilaisjoukkue(et) | |
2003–2008 2009–2011 2012–2016 2017–2019 2020−2022 |
Française des Jeux Silence-Lotto / Omega Pharma-Lotto BMC Racing Team Quick-Step Floors / Deceuninck–Quick-Step Lotto Soudal |
Suurimmat voitot | |
Maantieajon maailmanmestaruus 2012 |
|
Tiedot päivitetty: 2. tammikuuta 2023 |
|
Aiheesta muualla | |
www.philippegilbert.com | |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Miesten pyöräily | |||
Maa: ![]() | |||
Maantiepyöräilyn MM-kilpailut | |||
![]() |
Limburg 2012 | maantieajo |
Philippe Gilbert (s. 5. heinäkuuta 1982 Verviers) on belgialainen maantiepyöräilijä, joka kilpaili ammattilaisena vuosina 2003–2022. Hän ajoi Française des Jeux -joukkueessa 2003–2008, Omega Pharma-Lotto -tallissa 2009–2011, BMC Racing Teamissa 2012–2016, Quick-Step Floors / Deceuninck–Quick-Step -tallissa 2017−2019 ja Lotto Soudalissa 2020–2022. Hän voitti maantieajon maailmanmestaruuden sekä yhden päivän monumentit Liège–Bastogne–Liègen, Flanderin ympäriajon, Pariisi–Roubaix'n ja kahdesti Lombardian ympäriajon.
Gilbert tunnetaan klassikkokilpailujen erikoismiehenä. Hän voitti Pariisi–Tours-ajon vuosina 2008 ja 2009. Vuonna 2008 hän voitti kilpailun oltuaan loppukirissä paras viiden ajajan kärkiryhmästä[1] ja vuonna 2009 oltuaan paras kolmen ajajan kärkiryhmästä[2]. Syksyllä 2009 hän voitti myös Lombardian ympäriajon kukistettuaan loppukirissä irtiottokumppaninsa Samuel Sanchezin. Seuraavana vuonna hän voitti Amstel Gold Racen sekä uudelleen Lombardian ympäriajon pudotettuaan irtiottokumppaninsa Michele Scarponin viimeisessä nousussa[3]. Vuonna 2011 hän voitti jälleen Amstel Gold Racen kukistettuaan Joaquim Rodríguezin kilpailun päättäneessä Caubergin nousussa[4]. Muutamaa päivää myöhemmin hän voitti La Flèche Wallonne -klassikon karattuaan Mur du Hyun lopunousussa selvään voittoon[5]. Seuraavana sunnuntaina hän voitti Liège–Bastogne–Liègen kukistettuaan loppukirissä Fränk ja Andy Schleckin. Häntä ennen kaikki kolme Ardennien klassikkoa oli samana vuonna voittanut vain Davide Rebellin.[6] Hän voitti Amstel Gold Racen kolmannen kerran 2014 karattuaan irtiottoon Caubergin nousussa kolme kilometriä ennen maalia[7]. Hän voitti 55 kilometrin sooloajon jälkeen Flanderin ympäriajon 2017; toiseksi sijoittunut Greg Van Avermaet hävisi 29 sekuntia[8]. Hän voitti 2017 Amstel Gold Racen neljännen kerran kukistettuaan loppukirissä irtiottokumppaninsa Michał Kwiatkowskin[9]. Hän voitti Pariisi–Roubaix'n 2019 kukistettuaan loppukirissä irtiottokumppaninsa Nils Polittin[10]
Gllbert voitti lisäksi Clásica de San Sebastiánin 2011, Omloop Het Volk -ajon vuosina 2006 ja 2008, Belgian maantie- ja aikaajomestaruuden 2011 sekä Pekingin ympäriajon 2014. Italian ympäriajossa 2009 hän voitti 20. etapin karattuaan irtiottoon 2,7 kilometrin loppunousussa[11]. Espanjan ympäriajossa 2010 hän voitti niin ikään nousuun päättyneen kolmannen etapin[12]. Hän voitti myös kilpailun 19. osuuden. Ranskan ympäriajossa 2011 hän voitti ensimmäisen etapin. Espanjan ympäriajossa 2012 hän voitti yhdeksännen ja 19. etapin. Saman vuoden MM-kilpailuissa Limburgissa hän voitti maantieajon maailmanmestaruuden karattuaan kärkiryhmästä Caubergin nousussa[13]. Italian ympäriajossa 2015 hän voitti 12. ja 18. etapin, Espanjan ympäriajossa 2019 12. ja 17. etapin.
Gilbert voitti UCI World Tourin kokonaiskilpailun 2011[14]. Hänet valittiin Belgian vuoden miesurheilijaksi 2009[15], 2010[16] ja 2011[17].