Pius VII | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Giorgio Barnaba Luigi Chiaramonti |
Syntynyt | 14. elokuuta 1742 Cesena, Kirkkovaltio (nykyään Italia) |
Kuollut | 20. elokuuta 1823 (81 vuotta) Rooma |
Paavi | |
Paavius alkoi | 14. maaliskuuta 1800 |
Paavius päättyi | 20. elokuuta 1823 |
Edeltäjä | Pius VI |
Seuraaja | Leo XII |
![]() Nimikirjoitus |
|
Pius VII, alkuperäinen nimi Barnaba Niccolò Maria Luigi Chiaramonti, (14. elokuuta 1742 Cesena – 20. elokuuta 1823) toimi Rooman piispana ja katolisen kirkon johtajana eli paavina 14. maaliskuuta 1800 alkaen kuolemaansa saakka.[1]
Pius VII oli Vatikaanin Annuario Pontificio -vuosikirjassa julkaistun epävirallisen, epäluotettavan ja perimätietoon perustuvan paaviluettelon mukaan 251. paavi.[2] Hänen paavikautensa eli pontifikaattinsa tärkeimmät tapahtumat liittyivät katolisen kirkon ja Napoléon Bonaparten johtaman Ranskan välisiin kiistoihin.[3]
Pius VII:n tekoihin kuuluu muun muassa Kirkkovaltion neuvotteleminen Napoleonilta, sen uudelleen menettäminen ja takaisin saaminen Wienin kongressissa. Lisäksi Pius VII:n aikana Rooma vakiintui katolisen maailman valtakeskukseksi ja sen piispasta eli paavista tuli Wienin kongressin jälkeen Euroopan viimeinen jäljellä oleva ruhtinaspiispa. Pius VII myös perusti uudelleen jesuiittajärjestön.[4]