Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Pohjois-Afrikan rintama | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa toisen maailmansodan Välimeren, Lähi-idän ja Afrikan sotatoimialuetta | |||||||||
Brittiläisiä Matilda II -panssarivaunuja El Alameinissa
| |||||||||
| |||||||||
Osapuolet | |||||||||
Liittoutuneet: |
|||||||||
Komentajat | |||||||||
|
| ||||||||
Tappiot | |||||||||
noin 238 558 miestä |
noin 518 000 miestä |
Pohjois-Afrikan rintama viittaa liittoutuneiden ja akselivaltojen välisiin sotatoimiin Pohjois-Afrikassa. Sotatoimet alueella alkoivat 11. kesäkuuta 1940 ja päättyivät 16. toukokuuta 1943. Pohjois-Afrikan rintaman vaiheet voidaan jakaa kolmeen osaan Libyan ja Egyptin aavikoilla käytyihin läntisen aavikon sotatoimiin tai yksinkertaisemmin aavikkotaisteluihin, Marokkoon ja Algeriaan tehtyihin maihinnousuihin liittyviin sotatoimiin sekä Tunisian taisteluihin.
Liittoutuneiden sotatoimista vastasi alkuvaiheessa brittiläisen Kansainyhteisön joukot vahvennettuna eri Euroopan pakolaishallitusten joukoilla. Yhdysvallat liittyi sotaan 1941 ja se osallistui Pohjois-Afrikan sotatoimiin 11. toukokuuta 1942 alkaen.
Pohjois-Afrikan taistelut alkoivat Italian sodanjulistuksella 10. kesäkuuta 1940. Brittien 11. husaarirykmentti 1. panssarirykmentin tukemana ylitti 14. kesäkuuta Egyptin ja Libyan välisen rajan ja valtasi italialaisen varuskunnan Fort Capuzzon. Tämän seurauksena Italia aloitti hyökkäyksen Egyptiin, jolloin he valtasivat syyskuussa 1940 Sidi Barranin. Liittoutuneiden vastahyökkäys, operaatio Compass, alkoi joulukuussa, jolloin Italian 10. armeija tuhottiin ja Saksa joutui lähettämään Erwin Rommelin komentaman armeijakunnan Afrikkaan (operaatio Sonnenblume) tukemaan perääntyviä italialaisia ja estämään rintaman sortumisen.
Taistelut aaltoilivat edestakaisin Libyan ja Egyptin välillä. Liittoutuneet saivat aloitteen, kun brittiläinen Bernard Montgomeryn komentama 8. armeija voitti toisen El Alameinin taistelun. Tämän jälkeen akselivaltojen joukkoja työnnettiin länteen kohti Tunisiaa.
Liittoutuneiden Dwight D. Eisenhowerin johtama maihinnousu Marokkoon ja Algeriaan loppuvuodesta 1942, jonka jälkeen Vichyn Ranskan Pohjois-Afrikassa olleet joukot liittyivät liittoutuneisiin, aiheutti akselivaltojen Pohjois-Afrikassa olevien joukkojen joutumisen kahden rintaman sotaan. 13. toukokuuta 1943 akselivaltojen Pohjois-Afrikassa ollut armeija lopulta antautui Tunisiassa liittoutuneille.