Pohjois-Karjala-projekti oli maailman terveysjärjestö WHO:n Comprehensive Cardiovascular Community Control Programme (CCCCP) ja MONICA -tutkimushankkeiden osana toteutettu pitkäkestoinen sydän- ja verisuoniterveyden tutkimus- ja edistämishanke.
Pohjois-Karjala-projektin pääarkkitehtina toimi yhdysvaltalaisen Ancel Keysin johtaman niin sanotun Seitsemän maan tutkimuksen (the Seven Countries Study) Suomen osuudesta vastannut fysiologi Martti J. Karvonen. Pohjois-Karjala otettiin mukaan sen vuoksi, että siellä oli sekä Suomen että kaikkien seitsemän tutkimusmaan suurin sydän- ja verisuonitautikuolleisuus sekä myös suurin kokonaiskuolleisuus. Pohjos-Karjala-hankkeen tarkoituksena oli vähentää monilla mittareilla poikkeuksellisen huono-osaisen Pohjois-Karjalan asukkaiden sairastumista sepelvaltimotautiin. Keinona oli tupakoinnin vähentäminen sekä kohonneen verenpaineen ja veren kolesterolipitoisuuksien laskeminen massiivisen valistuskampanjan avulla, sydän- ja verisuonisairauksien varhaisen tunnistamisen ja riskitekijöiden seulontojen käyttöönotto sekä hoito- ja kuntoutusmenetelmien kehittäminen.[1][2][3]
Pohjois-Karjala-projektin verrokkiryhmänä toimi Kuopion väestö. Kuopiolaisten sepelvaltimokuolleisuus oli lähes yhtä suurta kuin pohjoiskarjalalaisten, mutta heihin ei kohdistettu yhtä aktiivista valistuskampanjaa.[1] Kuopion korkeakoulun koordinoima Pohjois-Karjala-projekti alkoi peruskartoituksella, jossa selvitettiin muun muassa osanottajien terveydentilaa ja elintapoja. Tupakointiin sekä ylipainoon ja liikuntaan liittyviä kysymyksiä oli eniten. Ruokavalioon liittyvissä kysymyksissä keskityttiin kartoittamaan tarkasti eläinperäisen rasvan käyttökohteet ja -määrät. Lisäksi selvitettiin kahvissa ja teessä käytetyn sokerin määrä. Alkoholin käyttöä tutkittiin kolmella kysymyksellä.[4] Pohjois-Karjala-projektiin kuului interventioita, joiden avulla pyrittiin muuttamaan osanottajien elintapoja sydänterveyttä edistävään suuntaan. Yhtenä lähtökohtana oli Ancel Keysin kehittämä teoria kolesterolin ja sepelvaltimotaudin välisestä yhteydestä[1]. Kartettavien asioiden listalla oli tämän vuoksi tupakoinnin ja suolan liiallisen käytön lisäksi myös tyydyttynyt rasva, jonka uskottiin kohottavan kolesterolia ja lisäävän sydänsairauksien riskiä. Pohjois-Karjalan asukkaille suositeltiin tähän liittyen esimerkiksi siirtymistä maidosta rasvattomaan piimään, vähärasvaisen lihan käyttöä karjalanpaistissa ja siankyljysten vaihtamista vähärasvaiseen kanaan.[2] Lisäksi kannustettiin korvaamaan voi pehmeitä rasvoja sisältävällä margariinilla[5][6]. Muita tavoitteita olivat ylipainon, rasvan kokonaismäärän sekä kahvin kanssa nautitun sokerin ja stressin vähentäminen ynnä vihannesten syönnin lisääminen. Kansalaisia kannustettiin myös säännöllisen liikuntaharrastuksen pariin, vaikka se ei suojannutkaan kovin vahvasti sydän- ja verisuonisairauksilta verrattuna tupakoimattomuuteen ja ruokavalion laatuun.[7]
Pohjois-Karjala-projektin keston piti olla alun perin viisi vuotta, mutta sitä jatkettiin muunnellussa muodossa aina vuoteen 1997 asti[8]. Pekka Puska toimi projektin johtavana tutkijana vuoteen 1978 asti[9] ja jatkoi myöhemminkin yhteistyötä projektin kanssa esimerkiksi kolesterolia alentavaan Benecol-margariinin liittyen. Hän korosti usein, että elintarviketeollisuuden kannatti reagoida "väestön elintapojen välttämättömiin muutoksiin" kehittämällä uusia terveydelle suotuisia tuotteita.[10]
CCCCP-tutkimushanketta seurasi MONICA-niminen tutkimushanke (Multinational MONItoring of trends and determinants in CArdiovascular disease), jossa jatkettiin Pohjois-Karjalan ja Kuopion läänien asukkaiden sydänterveyden seurantaa. Hanketta alettiin suunnitella jo vuonna 1978 ja siitä tuli suurin ja pitkäkestoisin koskaan toteutettu sydän- ja verisuonitauteja koskeva tutkimushanke. MONICA kesti aina 2010-luvulle asti ja siihen osallistui yhteensä 10 miljoonaa ihmistä Euroopan eri maista, Kiinasta, Uudesta-Seelannista, Australiasta, Yhdysvalloista ja Kanadasta. FINMONICA:ksi kutsuttua Suomen osuutta koordinoi kansanterveyslaitos. FINMONICA-hankkeessa toteutettiin kolme sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijäkartoitusta, joiden osanottajina oli Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänien asukkaiden lisäksi Turun kaupungin sekä Loimaan ja sen lähiseutujen asukkaita.[9][11][12]