Pohjoisgermaaniset kansat | |
---|---|
Asuinalueet | Pohjoismaat, Pohjois-Amerikka |
Kielet | Pohjoisgermaaniset kielet |
Uskonnot |
|
Sukulaiskansat | Muut germaaniset kansat |
Pohjoisgermaaniset kansat eli skandinaavit ovat germaaninen, pohjoisgermaanisia kieliä puhuva ryhmä Pohjoismaista.[1] Heitä yhdistää kulttuurien samanlaisuus sekä yhteisen alkuperä ja esivanhempien puhuma kantakieli. Vuodesta 200 pohjoisgermaanit puhuivat kantaskandinaavia, joka noin vuoden 800 paikkeilla kehittyi muinaisnorjaksi ja myöhemmin nykypäivän pohjoisgermaanisiksi kieliksi.
Pohjoisgermaanien on ajateltu erottuneen erillisenä kansana Ruotsissa muutamia vuosisatoja ajanlaskun alun jälkeen.[2] Antiikin kirjallisuudessa mainitaan useita pohjoisgermaanisia heimoja, etenkin svealaiset, daanit, göötit ja gotlantilaiset. Viikinkiajalla pohjoisgermaaniset, mertakäyvät seikkailijat eli viikingit ryöstelivät ja asuttivat alueita ympäri Eurooppaa ja kauempaakin. He perustivat merkittäviä poliittisia elimiä ja tutkivat Pohjois-Atlanttia aina Pohjois-Amerikkaan asti. Tästä levitäytymisestä syntyivät normannit, skandinaavitaustaiset gaelit ja rusit.
Viikinkiajan loputtua 1000-luvulla pohjoisgermaanit kääntyivät skandinaavisesta pakanauskonnostaan kristinuskoon, ja heidän heimoyhteisönsä keskitettiin moderneiksi Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningaskunniksi.[3][4][5]
Nykyajan pohjoisgermaanisia etnisiä ryhmiä ovat tanskalaiset, islantilaiset, norjalaiset, ruotsalaiset ja färsaarelaiset.[6][7] Näitä ryhmiä kutsutaan monesti skandinaaveiksi, mutta islantilaiset ja färsaarelaiset lasketaan joskus tämän nimityksen ulkopuolelle.[3][1]