Poltetun maan taktiikassa sotajoukko tuhoaa vetäytyessään infrastruktuuria, perusrakennetta, josta voisi olla etenevälle viholliselle hyötyä. Tavanomaisen ruokavarantoihin, siltoihin, kulkuyhteyksiin ja viestiyhteyksiin liittyvän tuhoamisen lisäksi poltetun maan taktiikkaan sisältyy rakennusten laaja tuhoaminen.
Historiassa merkittävä poltetun maan taktiikkaan liittynyt käsky tuli Stalinilta, joka määräsi Neuvosto-Viron pääministerin Johannes Lauristinin hävittämään suunnilleen kaiken omassa pienessä maassaan. Lauristin ei noudattanut hävitysmääräyksiä ja natsi-Saksa eteni sujuvasti Viron kautta suorittamaan Leningradin piiritystä.[1]