Postmoderni taide on eri taiteenaloilla postmodernismin myötä syntynyt tyyli ja käsitteellinen teoria. Sitä syntyi varsinkin kuvataiteissa, arkkitehtuurissa, muotoilussa ja kirjallisuudessa, mutta myös musiikissa ja elokuvassa. Postmodernia taidetta luonnehtii sekä yleinen epäluottamus aatteisiin että melko vaikeasti määriteltävä suhde siihen, mihin taide perustuu.[1]
Postmodernille taiteelle on tyypillistä sekatyylisyys eli lainaukset ja pastissit sekä ironia, huumori ja leikkisyys. Erilaisille tulkinnoille jätetään tilaa. Taiteen prosessi ja uusien työskentelytapojen kokeilu korostuu. Yleistä on myös taiteiden välisten rajojen rikkominen. Installaatioon voi yhdistyä esimerkiksi performanssia, käsitetaidetta ja mediataidetta. Aiheet vaihtelevat suuresti, mutta yhtenä suuntauksena ovat olleet arkiset aiheet ja pinnallisuus. Tähän liittyen arkiesineitä on työstetty niin, että ne muuttuvat yleviksi,[2] tai on huonomaalattu arkisia aiheita[3]. Fredric Jamesonin mukaan postmodernismia ei pitäisi ymmärtää tyylinä, vaan pikemminkin vallitsevana ominaisuutena, mielteenä joka sallii hyvin erilaisten, mutta kuitenkin sille alisteisten piirteiden rinnakkaiselon.[4]