Prolatiivi

Prolatiivi on suomen kielessä esiintyvä sananjohdostyyppi, joka ilmaisee toiminnan väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa.^[1] Johdin on -(i)tse, esimerkiksi maitse "maata pitkin, maareittiä".

Prolatiivijohdokset ovat adverbeja. Johdoksen kantana on tyypillisesti substantiivi tai muu nominivartalo; eräissä adpositioina toimivissa prolatiiveissa ei ole nominikantaa (esimerkiksi alitse).^[1]

Prolatiivi muistuttaa jossain määrin paikallissijaa. Varsinaisista sijamuodoista sen erottaa vähäisempi produktiivisuus: prolatiivin voi muodostaa vain eräistä määrätyyppisistä substantiiveista.^[2] Prolatiiviin ei myöskään liity kongruoivaa eli prolatiivimuotoista määritettä, esimerkiksi adjektiivia.^[1]

Esimerkkejä prolatiivista:

• maitse
• meritse
• jäitse
• ilmateitse / lentoteitse
• postitse
• puhelimitse
• ylitse, alitse, lävitse, ohitse, editse, taitse

Oikeastaan produktiivisuus on isompi kuin kielioppiohjeissa yleensä väitetään, koska uusia, epätavallisia -itse-loppuisia sanoja voi periaatteessa muodostaa monista muistakin sanoista. Usein ne ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän humoristisia tai vanhahtavia tai runollisia:

• kännyköitse
• twitteritse
• kärjitse ('kärjen ohitse', esim. "soutaa saaren kärjitse")
• päädyitse ('päädyn editse', esim. "tuvan päädyitse vievä polku").
• tulla takaovitse (’takaoven kautta’)
• kulkea tunnelitse (’tunnelin kautta’)
• bussi kulkee Tampereitse (’Tampereen kautta’)^[3]

1. ↑ ^{a b c} Iso suomen kielioppi (verkkoversio) (§ 385 itse-adverbit eli prolatiivi) kaino.kotus.fi. Viitattu 21.8.2010.
2. ↑ Maija Länsimäki: Kirjeitse annettu määräys. Suomen kielen prolatiiveista. Kielikello, 1992, nro 1, s. 9. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.8.2010.
3. ↑ Kielitoimiston ohjepankki